Länget

Tää on  nyt ihan pakko pistää tähän väliin, siirrän nuo kolmannet korvikset suosilla vaikkapa viime postatuksen yhteyteen.   ;D

Äitini lapsuuden kotitila myytiin ulkopuolisille, ja vaikkei äidillä siihen enää osuutta olekkaan, niin hän ja muut lähisukulaiset saivat sieltä ottaa mitä halusivat. Lähdin äidin kanssa vappuna sitten Kokemäelle katsomaan mitä oli jäljellä. Eihän siellä paljon mitään viemisen arvoista ollut, mutta kuinka ollakkaan, löysin länget. Aivan mahtava, jesjesjes!!!. Itse asiassa siellä oli kahdet, mutta toiset oli niin huonossa kunnossa, että jätin ne suosilla naulaan. Sen sijaan nämä nappasin mukaani. Ne olivat maalaamattomat, ihan alkuperäisessä kunnossa, mutta ajattelin saavani niistä upean korutelineen. Velipoika aikoinaan kävi ammattikoulussa jonkun puutyölinjan ja kutsuin hänet sitten myöhemmin katsomaan ja arvioimaan saalistani. Hän lupasi työstää niistä kaipaamani korutelineen. Hän oli harjaamalla harjannut siitä kaiken irtoavan tomun yms., ja sitä oli kuulemma piisannut. Sitten hän oli liittänyt ne yhteen ja vääntänyt tuon verkon tuonne taakse, sekä petsannut ne. Että tuli pähee, vai mitä? Nyt vaan pähkäilen, että millaisella kiinnityksellä laitan sen seinälle, että se olisi arvonsa mukainen. Ikää näillä on kuulemma ainakin 60-70 vuotta, saattaa olla enemmänkin, jos ne on tuotu äidinäidin kotoa.

Idea tästä tuli siitä, kun joskus kaverilleni puhuin taulunkehyksistä vastaavanlaisesti tehdystä korutelineestä. Hän oli sitten keksinyt tehdä längistä korutelineen. Se oli niin hieno, että alitajuntaisesti olin metsästänyt länkiä sitten itsellekin. Ajatelkaa nyt mikä käsityö siinä on ollut kun talon hevoselle/hevosille on tehty länkiä! Ei taida enää nykyään monikaan osata sitä taitoa. Nehän pitää vielä joka pollelle sovittaa ja tehdä erikseen.

Isäntä olis halunnut siihen peilin ja  kehyksen olevan näinpäin.
Näinhän ne pollen kaulassakin on.

Itse halusin siitä juurikin kolutelineen ja näinpäin.
Minä päätän, olihan se minun sukulaispaikasta tuotu!
Eiköhän tähän muutama korvispari mahdu ;)

Kuvassa näkyy puussa olevat virheet, joita ei edes yritetty peitellä.
Näin on hyvä.

Kunhan saan sen joskus seinälle, niin nappaan siitä sitten uuden kuvan koruineen päivineen, ja pistän sen tänne teidän iloksenne ;)

Korvikset 2 ja 3

Nro 2.

Vihreät lasihelmet helmihatuilla. Helmiäislasihelmiä.

Nro 3.

Oranssit lasihelmet helmihatuilla. Helmiäislasihelmiä.
Ylä- ja alapuolen helmihatut erilaiset.

Korvikset 1

Harmaansävyisiä korviksia: 

Korviksia

Tiedättekös mitä nää on? ;) No juu helmiä tietty, mutta olisko nää...

...kasa korviksia!

No tässä taannoin mulla iski kauhea korvisfiilis ja teinkin niitä sitten parinakin päivänä. Tuloksena toistakymmentä korvisparia. Tässä  aluksi vihreä sarja, myöhemmin tulee yksittäisiä pareja. Katsotaas kuinka pitkälle saan näitä ajastettua, kun tässä keväällä ja alkukesällä en ehkä paljon ehdi koruja tekemään. Saan edes jotain tänne, ettei tuu taas niin hirmu pitkää taukoa. ;)

Helmiä massasta osa 3

Nämä jatkavat edellistä linjaa, mutta ovat ympäripyöreät ;)

METSÄSTÄJÄN VAIMO

Tässä vielä tuon korun oikealla puolella edellinen, Metsästäjän Tytär -koru.
Vertailun vuoksi.

Helmiä massasta osa 2

Näistä tuli ikäänkuin maastokuvioiset, niinpä nimeksi tuli:

METSÄSTÄJÄN TYTÄR

Helmet ovat litistettyjä, muodoltaan pyöreitä, neliöitä ja sydämiä. Välissä pikkuhelmiä.

Helmiä massasta osa 1

Pitkästä aikaa innostuin taannoin tekemään massahelmiä. Kahtena peräkkäisenä päivänä niitä väkersin ja toisena päivänä kovetin ne uunissa. Tässä ekat jo helmikoruksi asti ehtineet, kaulakoru ja korvikset. Näitä "kiviä" jäi vielä, eli tiedossa on toinenkin samantapainen koru.

Pöllökoru

Pitkään mietein, mitä tekisin noista pöllöistä, jotka äitini toi Vironreissultaan Karnaluksista. Itsehän en enää viime jouluisen kokemuksen perusteella aio enää jalallanikaan astua siihen saunaan, mutta nyt taas äiti on lähdössä kässäklubilaistensa kanssa sinne. Niinpä ajattelin kierosti laittaa hänen mukaansa ostoslistan, häh-hää, eipä tartte itse jonotella, eikä äitini etsiä niitä, sillä hän lykkää listan vain myyjän kouraan ja tämä etsii ne sillä aikaa kun äiti tekee omia ostoksiaan. Sillä taitaa olla paremmat hermot kun mulla. Mutta hups, poikkesin vallan asiasta, eli tällainen tuli pöllökorusta:

Koru mahtuu kyllä aikuisenkin kaulaan, mutta sopii ehkä noiden pienien helmien johdosta paremmin lapselle. Tuntuu toisaalta hassulta laittaa pöllöä tms. riipukseksi sellaiseen koruun, jossa on isoja helmiä, mutta ehkä sitäkin pitää ensin kokeilla, että näkee, miten ne oikeesti sopii.

Kukkahelmet massasta

Tätäkään en ole vielä esitellyt. Tein sen itselleni samaan aikaan kun tein Senjalle *nämä* korut. Nuo isot kukalliset helmethän on niitä kun silloin syksyn toisella korukurssilla tein massasta, siitä hieman *täällä*

Kellokoru: Lila 2

Joskus ruotsinlaivalta ostin tämän pingviinikellon, joka oli malliltaan vaikkapa esim. housujen vyölenkkiin kiinnitettävä. Sen käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi. Muistelin kuitenkin haikeana yhdeltä isoveljeltäni aikoinaan rippilahjaksi saamaani kaulakelloa. Mihinköhän lie senkin hävittänyt, muiston nuoruudesta. Tainnut hajota ja lentänyt ehkä roskiin? Joka tapauksessa löysin nyt siis tuon pingukellon jonkun pussukan pohjalta ja mielessä alkoi kyteä korukellon vääntäminen siitä. Tässä tulos, joka muistuttaa *tätä* aiemmin tekemääni kaulakorua.

Turkoosia 2

Olen viimein saanut muutaman korun aikaiseksi ja jopa kuvatuksi, joten eiköhän olisi jo aika päivittää tätäkin blogia ;D Aloitetaas tuoreimmasta. Muistatteko vielä *tämän* korun, jonka tein viime syksynä. Äitinihän nappasi sen heti "kuormasta" itselleen. Hän käy ahkerasti kaikenmaailman eläkekerhoissa ja kuoroissa yms. riennoissa, ja siellä tuo koru on kuulemma huomattu ja kehuttu. Sen innoittamana sain eilenillalla aikaiseksi tämän korun. Värit ei ehkä ihan oo kohdillaan, osa korun helmistä, eli rondellit, näyttää kans samalta turkoosilta kuin tuo "tynnyrimallinen", mutta on kyllä oikeesti huomattavasti tummempi. Salama vääristää ja ilman sitä vääristää vielä enemmän, pahus!

Poikavauva -kortteja

Miehen veljentytär, sekä eräs entinen kurssikaverini saivat molemmat hiljattain pienen poikavauvan. Tein molemmille kortit (kuvaa klikkaamalla ne saa isommiksi), en tosin enää muista kumpi meni kummalle ;) Ja ihan varma en oo, mutta oliskohan molemmat syntyneetkin samana päivänä. Hassua, eivät tietääkseni tunne toisiaan.

 Toinen sai tällaisen kortin, jossa on nalle-tagi taskussa.

Toiselle meni tällainen veturiaiheinen kortti, 

jonka pohjaan leimasin valkoisella vauvabodyn kuvia (ei näy kuvassa kovin hyvin).

Omien poikien vanhasta vauvakortista nappasin kortteihin tällaisen runon:

Pienelle pojalle

Onnea pojalle somalle,

teidän kahden ikiomalle.

Aikataulun hän teille uuden laatii;

paljon hoivaa ja hellyyttä vaatii.

Alkaa uusi onnen aika;

nyt tuli elämäänne satujen taika.

Anoppini aikoinaan antoi esikoisestamme ihanan kortin, jonka runo herkistää minua yhä. Yleensä itsetekemääni korttiin laitankin tään runon sellaisille henkilöille, jotka ovat saaneet esikoisensa. Pikkuveljille/-siskoille sitten pitää keksiä joku muu runo. 

Onnea pikkuinen

Ei ole kooltansa suuri

tuo pikkuinen,

mutta aikaan sai 

muutoksen melkoisen;

toi maailmaan mukanaan

valoisan lisän

ja teki toisesta äidin,

ja toisesta isän.

Askarteluja

Nyt kun tuo koruharrastus ei ole vielä päässyt oikein millään lailla vauhtiinsa, niin ajattelin esitellä muutaman tekeleen. Askartelukärpänen vähän pääsi puremaan. Mähän nyt en oo mikään kovin pätevä kortintekijä, mutta jonkinnäköisiä räpellyksiä sentään syntyi. Mm. tuo alapuolella oleva neljän askin tulitikkuloota, jonka ehdein pakata ennen kuvausta. Tein myös toisen, vihreänsävyisen, mutta en huomannut siitä kuvaa napata, ennenkuin annoin sen saajalleen. Näitä tuun varmasti tekemään enemmänkin, sillä Honkkarista ostin tikkupuntteja 3kpl/2€, yhteensä kuusi punttia, jokaisessa 12 askia. Eli kyllä niistä muutaman tällaisen saa ;)

Tikkuaski

Tämän kortin lähetin tädilleni hänen syntymäpäiväkseen.

 Ystävänpäiväksi en lähettänyt yhtään korttia, mutta sain yhden eräältä entiseltä työkaverilta, jonka kanssa pidämme yhteyttä vieläkin, yli 12 vuoden jälkeen. Tosin näemme vain n. kerran vuodessa, mutta ystävyys säilyy silti. Hänelle lähetin tällaisen Hyvää kevättä -kortin. 

 Tein samalla hänelle jo valmiiksi synttärikortin, vaikka merkkipäivään on vielä miltei pari kuukautta aikaa.