Helmiä massasta osa 1

Pitkästä aikaa innostuin taannoin tekemään massahelmiä. Kahtena peräkkäisenä päivänä niitä väkersin ja toisena päivänä kovetin ne uunissa. Tässä ekat jo helmikoruksi asti ehtineet, kaulakoru ja korvikset. Näitä "kiviä" jäi vielä, eli tiedossa on toinenkin samantapainen koru.

Poikavauva -kortteja

Miehen veljentytär, sekä eräs entinen kurssikaverini saivat molemmat hiljattain pienen poikavauvan. Tein molemmille kortit (kuvaa klikkaamalla ne saa isommiksi), en tosin enää muista kumpi meni kummalle ;) Ja ihan varma en oo, mutta oliskohan molemmat syntyneetkin samana päivänä. Hassua, eivät tietääkseni tunne toisiaan.

 Toinen sai tällaisen kortin, jossa on nalle-tagi taskussa.

Toiselle meni tällainen veturiaiheinen kortti, 

jonka pohjaan leimasin valkoisella vauvabodyn kuvia (ei näy kuvassa kovin hyvin).

Omien poikien vanhasta vauvakortista nappasin kortteihin tällaisen runon:

Pienelle pojalle

Onnea pojalle somalle,

teidän kahden ikiomalle.

Aikataulun hän teille uuden laatii;

paljon hoivaa ja hellyyttä vaatii.

Alkaa uusi onnen aika;

nyt tuli elämäänne satujen taika.

Anoppini aikoinaan antoi esikoisestamme ihanan kortin, jonka runo herkistää minua yhä. Yleensä itsetekemääni korttiin laitankin tään runon sellaisille henkilöille, jotka ovat saaneet esikoisensa. Pikkuveljille/-siskoille sitten pitää keksiä joku muu runo. 

Onnea pikkuinen

Ei ole kooltansa suuri

tuo pikkuinen,

mutta aikaan sai 

muutoksen melkoisen;

toi maailmaan mukanaan

valoisan lisän

ja teki toisesta äidin,

ja toisesta isän.

Askarteluja

Nyt kun tuo koruharrastus ei ole vielä päässyt oikein millään lailla vauhtiinsa, niin ajattelin esitellä muutaman tekeleen. Askartelukärpänen vähän pääsi puremaan. Mähän nyt en oo mikään kovin pätevä kortintekijä, mutta jonkinnäköisiä räpellyksiä sentään syntyi. Mm. tuo alapuolella oleva neljän askin tulitikkuloota, jonka ehdein pakata ennen kuvausta. Tein myös toisen, vihreänsävyisen, mutta en huomannut siitä kuvaa napata, ennenkuin annoin sen saajalleen. Näitä tuun varmasti tekemään enemmänkin, sillä Honkkarista ostin tikkupuntteja 3kpl/2€, yhteensä kuusi punttia, jokaisessa 12 askia. Eli kyllä niistä muutaman tällaisen saa ;)

Tikkuaski

Tämän kortin lähetin tädilleni hänen syntymäpäiväkseen.

 Ystävänpäiväksi en lähettänyt yhtään korttia, mutta sain yhden eräältä entiseltä työkaverilta, jonka kanssa pidämme yhteyttä vieläkin, yli 12 vuoden jälkeen. Tosin näemme vain n. kerran vuodessa, mutta ystävyys säilyy silti. Hänelle lähetin tällaisen Hyvää kevättä -kortin. 

 Tein samalla hänelle jo valmiiksi synttärikortin, vaikka merkkipäivään on vielä miltei pari kuukautta aikaa.

Paperikukkia ja kirjavinkki

Joskus näin jossain sellaisen paperikukista tehdyn lampunvarjostimen. Se oli upeannäköinen ja suuri, jäin haaveilemaan sellaisesta. Jossain blogissa näin joskus sitten niistä samanlaisista paperikukista tehtyjä palloja, jotka siis eivät olleet likikään yhtäsuuria kuin se lampunvarjostin. Mutta ah, niin ihania. En kuitenkaan silloin ollut vielä innostunut origammeista, enkä kai sitä ole erityisemmin vieläkään. Mutta *Nantin* blogista bongasin sitten tuon kukkapallon *ohjeen*. Sen avulla väkersin samantien muutaman kukkapallon itsekin, ihan vaan värjätystä yksivärisestä tulostuspaperista. Ripustin ne ikkunan eteen roikkumaan. Vihreän pallon kukkien keskustoihin liimasin helmiä, vaalenapunaisen pallon kukkakeskustoissa on askartelukaupoista saatavia "heteitä", keltaiseen en liimannut mitään. Vielä on tekeillä vaaleansininen, mutta se on pahasti kesken, kun en enää jaksanutkaan enempää näitä tehdä ;)

Paperikukkapallot

Jokin aika sitten blogiystävämme *Nettimartta* julkaisi *kirjan*. Minä pöhköpää tietenkin luin kirjan päähenkilön nimen väärin, kun tyhmyyksissäni tavailin nimeä kirjan kannesta, vaikka se oli selkeästi mainittu useammankin kerran itse tekstissä ;) Siis Jerry Cottonin sijaanhan siinä seikkailee Jenny Cotton, eikä heillä (kai) ole mitään sukulaisuussuhdetta keskenään. No pitihän munkin tietysti tilata kirja, kun sitä niin kovin kehuttiin. Alunperinhän suunnittelin tilaavani ja lukevani sen vasta joulun aikaan, mutta päätinkin toimia heti. Kirja saapui viikko sitten perjantaina postissa ja minä salakuljetin sen paitani alla laatikolta sisälle (en ole kertonut ostoksestani miehelle). Sain ujutettua sen piiloon ja suunnittelin lukevani sen aina novelli kerrallaan iltaisin, siis lukemista seitsemälle illalle.

No, perjantaina sitten, muiden painuttua pehkuihin, kaivoin kirjan esiin. Meinasin samantien lukea kaikki yhteen pötköön, niin mielenkiintoinen se oli. Vaan kuinkas kävikään. Mulla on yleensä tapana ratkoa iltaisin sudokuja tai ristikoita sängyssä ennen nukahtamista. Ja nyt lukemisessa pääsin vasta puoleenväliin, kun huomasin silmien jo alkavan lurpsua. En mahtanut mitään, uni voitti. Mutta seuraavana iltana luin loput. Jestas miten hengähdyttävä se oli. Kaikki novellit olivat mainioita tarinoita, mutta se Vilukissin kohta oli aika hyytävä, hiukset milteistä nousi pystyyn.

*Vilukissin* arvion kirjasta olinkin jo aiemmin lukenut, mutta huomasin vasta äsken, että *M-L:kin*oli kirjan arvostellut. Jo kirjaa lukiessani huomasin saman pikku virheen, kuin hänkin, mutta jääköön nyt minulta mainitsematta. Se ei ole olennaista. Olennaista on että kirja loppui aivan liian nopeasti.

Illalla kun otin kirjaa ensi kertaa käteeni, nousi hymy huulilleni; keskuudessamme on kirjailija. Hymy jatkui kirjaa lukiessa, tekstiä oli niin helppoa ja vaivatonta lukea. Ei pelkästään suuren fonttinsa takia, josta toki oli minulle apua, vaan se vaan oli niin mukavaa luettavaa. Siinä tosiaan oli ruumiita, romantiikkaa ja riemukasta menoa, kuten kirjan esittelyteksti lupasi. Jopa mäyräkoiramaista menoa, ja etten sanoisi kissamaistakin! Suosittelen.

Wow, mikä sivumulkaisu Kepposella ;)