Tervehdys

Terveppä terve -pitkästä aikaa. Tulipa tässä käytyä viime perjantaina Tampereen kässämessuilla. Ikinä ennen en oo käynyt ko. messuilla Tampereella, Seinäjoellakin vain kerran. Oli ne isot, kolme hallia kiersin, oli siellä yksi halli taiteellekin varattu, mutta sen jätin suosilla väliin. Kässät kiinnosti enempi. Jossain vaiheessa väkeä oli niin paljon, että kun jostain kojulta lähti liikkeelle, niin ei voinut välttyä törmäämästä johonkuhun. Jos jotain aikoi ostaa, niin useimpiin paikkoihin oli sen verran tunkua, että väkisin sai punkea itsensä jonnekin väliin. Mutta oli se sen arvoista. Paljon tein löytöjä ja ostoksia, sen verran olin varautunut rahallisesti. Ja mikä parasta: pääsin yksin matkaan, vaikka mies hiukan yrittikin tunkeutua sinne mukaan. Varasin matkan jo ajat sitten vain itselleni. Ei siinä ostoksista mitään olisi tullut, että olisin jarrua mukanani raahannut ;) Äitiänikin vähän aluksi kinuin mukaan, mutta onneksi hän ei lähtenyt, sillä tuskin hän olisi sitä menoa jaksanut väsyneen selkänsä kanssa. Ja hän olisi todennäköisesti vain halunnut lankaostoksille ja minä helmiostoksille ;) Seinäjoella aikanaan olin kyllä kaverin kanssa, ja se oli kivaa kun oli samanhenkinen kaveri mukana. Mutta pidemmittä puheitta, pari kuvaa paikanpäältä ja loput ostoksista:

Tässä vaiheessa tunku ei vielä ollut mahdoton.

Kuvat otin kun kävin syömässä Kastrupissa. Vasta myöhemmin, kun taas jatkoin kiertelyäni, huomasin jossain kyltin, että puotien kuvaaminen sallittu vain kysymällä lupa ao.puodista. No myöhästä ryöhästä, ku kuvat o jo otettu! Ja näissähän näkyy vaan yleisilme. Sitten niitä ostoksia:

-Helmiä en 'tällä kertaa' paljoa ostanut, totesin äidilleni.
-Heramujee mitkä määrät helmiä sä oot taas ostanu,
tokasi äitini, kun kuvia näytin ;DDD

Yksittäisiä helmiä oli vain nuo lituskat kukkahelmet, sekä pitkulaiset ja soikeat, kutakin aina kaksi kpl. Tuo ruskea on kaupanpäälinen jostain. Helmien talosta on nuo simpukankuorikukat ja muutkin nauhahelmet, jotka näkyy paremmin tuossa ylemmässä kuvassa

Näin ihania nappeja en pystynyt vastustamaan!

Ihastuttava (kaula)kello.

Ylävas.:vinonauhaa isohko kiekko, yläoik. ihanan violettista virkkauslankaa (käpyilylankaa).
Keskellä: lankarullia sai vitosella kuusi kpl. Etuvas.: helmilankaa ja sen vieressä käpyilykäpyjä.

Tämmönen mulla on jo muovisena, mutta veikkaanpa,
että metalliversio on parempi, tanakampi.

Coiling Gismokin piti saada.
Tämä ja ed. liittyy metallilankatöihin.

Kirjoja sai eräältä pöydältä edullisesti 10 €:n kappalehintaan. 

Pari ehkä turhaakin ostosta ahneuksissani tein.

Näitä saatan joskus ehtiä tekemään.

Laukkukirja on varmaan ihan kiva, mutta lautanauhat!
En ainakaan vielä oo suunnitellut tekeväni.
Mutta kun ne oli niin kivan näköisiä ;)

 Ja sitten vielä tärkeimmät kirjaostokset:

Käpypitsiä oon jo hiukan ehtinyt harjoitellakin.
Tuo vasemmanpuoleinen kirja on kirjakaupoissa lähes 30 €:n luokkaa,
toisesta en oo varma, ehkä 20 €?

Ja sitten se tärkeistä tärkein, eli kumihimokirja.
Tätä olinkin jo ehtinyt himoitsemaan ;)
Tälläkin lienee hintaa 30 verran kirjakaupoissa.
Kirjan lopusta löytyi vieläpä pahvinen kumihimolevy.

Mutta siis nää kaikki kirjat á 10 €

Eikä siinä vielä kaikki:

Pakkohan se oli vielä kumihimolevykin ostaa. Tässä kuuluis tiety käyttää jotain tiettyjä puolia, mutta eihän mulla nyt semmosia ollut. Kääräsin langat sitten 'pahvipuolille', ja onnistui se niinkin. No harjottelua se tosin vaati, sillä vaikka kuinka tavasin kirjaa, en aluksi ymmärtänyt, että helmi pitää saada sen tietyn langan alle. Aluksi helmet vaan levis pitkin lankoja, eikä pysyneet paikoillaan, kunnes tajusin tuon langan alle saamisen. Sen jälkeen lähti sujumaan. 

Ja sitten vielä päänlämmikettä talven varalle.

Siinäpä tärkeimmät eli kaikki!

Kivaa oli, mutta en tiedä onko mulla ensi vuonna varaa törsätä tällaisia määriä. Linja-automatkasta sen verran, että kun pysähdyimme Häijäässä kahvilla, niin joku oli kaatanut pullollisen oksettavaa parfyymiä päälleen. Sinänsä kyllä tykkään parfyymeistä, mutta en kaikista, enkä varsinkaan jos sitä täytyy kaataa pullotolkulla. Nippanappa selvisin Tampereelle oksentamati, ja onneks se oli jo takastulomatkalla senverran haihtunut, että oli ihan ok, eikä enää etonut. Ilmeisesti mullakin alkaa jo pikkuhiljaa vanhenemisen myötä tulla tuota hajuallergiaa. 

Kävikö teistä kukaan muu Tampereen messuilla?

Karmealuks

*Ellin* blogissa jo vähän kerroinkin meidän *Tallinnan reissustamme*. Elikkä vietimme pari vuorokautta reissussa. Eka yö oli XPRS-laivalla ja toisen yön vietimme hotelli Euroopassa, joka on ihan siinä D-terminaalin vieressä. Hotelli ei ulkoapäin ollut mitenkään erityisen kaunis, mutta huone oli kyllä huomattavasti parempi kuin aiemmilla kerroilla yöpymässämme Central hotel OÜ :ssa.

Laivalta lykätään poisjäävät ihmiset pihalle jo aamu-seitsemän aikaan. Mitä tekee Tallinnassa siihen aikaan, kun pääosa liikkeistä aukeaa vasta kymmeneltä? No meidät vietiin aamupalalle ja se olikin tosi hyvä, toisin kuin seuraavana aamuna hotelli Euroopassa, jossa oli mielestäni aika surkea aamupala. Euroopassa valinnanvaraa oli vähemmän kuin missään muualla. Eniten ehkä jurppi se, että pekoninviipaleet eivät olleet rapeaksi paistettuja ja maistuivat oudoilta. Reissussa ollessa niitä täytyisi olla, ja niiden pitäisi olla rapsakoita. Sieltä ei myöskään löytynyt karjalanpiirakoita, mitä muualta yleensä löytyy. Lihasiivut olivat myös huononmakuisia. Munakokkelista sentään pidin :)
Niin, kello ei ollut vieläkään kymmentä, kun kaikki olivat saaneet syötyä (siis tuossa ensinmainitussa paikassa). Aamupalan jälkeen meidät vietiin ensin Ülemisten ostoskeskukseen, jossa muutama liike jo oli auki. vaan odotteleppa siinä sitten muidenkin liikkeiden aukeamista! Kävelemistä edestakaisin - jalat kipeinä! Ugh! Myöhemmin kävimme vielä Rocca Al Maressa, siellä kaikki olikin sitten jo auki. Kävelemistä edelleen. Ja kävelemistä myöhemmin illalla kaupungilla, kun kävimme ruokapaikkaa etsimässä. Huoneet saatiin Euroopasta 2-3 aikaan ip, ja ne piti luovuttaa seuraavana aamuna klo 11.00 mennessä.

No, sitten siihen kaikkeista pahimpaan kokemukseen Tallinnassa. Ei, ei meitä ryöstetty, ei mitään sellaista. Vaan minähän olin hinkunut Karnaluksiin, joka on käsityöalan tukkuliike. Kovasti porukat netissä olivat sitä kehuneet suorastaan paratiisiksi. Paremminkin se on se toinen paikka. Isäntä ei olisi sinne halunnut, muttei suostunut mua sinne yksinkään päästämään. Lähtöpäivänä meillä oli kuitenkin vielä useita tunteja aikaa käydä siellä pirssillä, ennen laivaan nousemista. Niinpä nappasimme taksin ja ajoimme sinne. Perillä kuski ajoi meidät väärälle ovelle, onneksi sisällä oli henkilö, joka tiesi, että kauppa sijaitseekin naapurirapussa. Sinne siis. Jo ovella sen oikeastaan huomasi. Talvipompat päällä - oli kuin saunassa. Porukkaa oli jonkin verran ja lisää tuli koko ajan, niin että alkoi ahdistaa. Liiketilat oli äärettömän ahtaat, hyllyjen välissä ei välttämättä ollut tilaa kuin yhdelle. Huoneet oli sokkeloiset, enkä oikeastaan löytänyt sieltä juuri muuta, kuin jokusen helmipussin. Ne hamstrasin suht pikaseen koriini ja eikun äkkiä kassalle. Kassalla oli pari ihmistä ennen minua ja tämä olikin kaiken pahan alku ja juuri. Siis kassa ei vetänyt yhtään. Seisoimme jonossa takki päällä varmaan ainakin kolme varttia, hikivesi valui pitkin selkää (ja ulkona pureva tuuli). Kassoja oli tasan kaksi, joista toisessa oli kaksi naista. Toinen heistä mittasi ostoksia naisille, jotka sillä hetkellä olivat maksamassa. Toinen näpytteli ostoksia kassaan. Oli kaikenmaailman rullia pitsiä ja vinonauhaa, ym. Kun vihdoin ja viimein päästiin siihen asti, että kassarouva sanoi loppusumman, joka oli yli 500 €, sanoi ostaja, ettei voi olla totta. Arvatkaapas mitä, eikös vain kaikki mennyt uusiksi. Toinen taas mittaamaan ja tarkistamaan joka nauhan ja nippelin hinnan erikseen hyllyn reunasta. Siis niin raivostuttavaa. Toisella kassalla vähän samanlainen juttu, mutta vain yksi kassarouva!! Kun olimme aikamme jonottaneet, riitti isännälle. Hän lähti edellä ulos, minä yritin vielä pari sekuntia jaksaa, vaan ei, en jaksanut. Yritin toiselle kassarouvalle sanoa, että tilaisi meille taksin alas (kuten minua oli neuvottu tekemään). Tämä ei reagoinut mitenkään. Nakkasin korin lattialle ja lähdin ukon perässä ulos. Pihalla näimme onneksi taksin, joka kuitenkin oli varattu. Mies pyysi kuskia tilaamaan meille taksin, joka tulikin melko pian. Takaisinpäin kyyti maksoikin lähes tuplasti, kun jouduimme joka valoihin pysäämään ja niitä oli paljon. Eipä tartte enää ikinä hinkua sinne!

Miksi ihmeessä sitä liikejärjestelyä ei olisi voitu suunnitella toisin. Ensinnäkin kyltti ulkopuolella olisi ollut kova sana liikettä etsivälle. Avarammat tilat ja käytävät. Myyntitiskejä sinne tänne, joissa mitataan ja hinnoitellaan tuotteet valmiiksi kassaa varten. Myyjiä ja kassoja enemmän. Kassat niin, että sisään ja uloskäynti on hieman eri kohdissa. Nyt tultiin kahden kassan välistä sisälle, oli yksi jono, joka jakautui kahdelle kassalle, ja joiden välistä tosi ahdas kolo tulla sisään. Moni kääntyikin jo ovella pois. Kassat toimimaan nykyaikaisesti, nää oli aivan hirveät, joka tuote naputeltiin johonkin kassaohjelmaan sisään. Tuotteet voisi myös hinnoitella ALV:n sisältäväksi, ei tarvitsisi enää kassalla moisia laskea. Ja lopuksi: missä se kiuas oli, olisin voinut heittää vielä vähän löylyä!!!?
Voiko karmeampaa myymälää olla, ei enää ikinä Karnaluksiin = Karmealuks! Törkeää asiakkaiden aliarviointia. Ei varmaan montaa asiakasta ehdi päivässä kassan läpi kulkemaan. Miten tuollainen liike voi menestyä? No olihan se tietysti tukkuliike, mutta myyvät kuitenkin kaikille, tyhmille turisteillekin. Jos jaksavat jonottaa kassalle tuntikausia.

No rantaan taas päästyämme kierreltiin vielä Merekeskuksessa, isommat ostokset oli jo tehty, mutta jotain pientä vielä tarttui mukaan. Sinne rantaan, olikohan se nyt sitten A-terminaalin lähelle, oli tullut uusi kaupparakennus, kävimme katsomassa sielläkin. Vähän Merekeskuksen tapainen, mutta pienempi, eikä siellä ollut niitä karmeita rättiputiikkeja, joita on Merekeskuksen puolella pullollaan. Sieltä löytyi myös osasto, missä myytiin Hiidenmaalaisiä käsitöitä. Ihan kiva, mutta tyyriinpuoleinen.
Kameraa ei tullut nytkään mukaan, joten tuli tylsä kuvaton postatus, täynnä pahaa mieltä. No tää oli vain pieni osa reissuamme, ei se koko reissu nyt hukkaan mennyt. Mä vaan putsasin tällä pahaa mieltä pois. Ja myöskin vähän tiedoks niille, jotka haikailee sinne Karnaluksiiin. Ei todellakaan kannata, josset halua haaskata aikaasi tuntikausia saunanlämpimässä kassajonossa.
Laivaan pääsimme heti sisälle, kun sinne menimme ja hyvissä ajoin menimmekin. Kiva on joskus lähteä reissuun, mutta vielä mukavampi on kotiin palata ja saada mäyräkoirapusut ja -intopiukeet vaikka keskellä yötä. Yhtä kaivattiin ja yksi ainakin oli onnellinen kun palattiin. Tässä kuitenkin vielä kuva kaipaajasta ja kaivatusta, vaikka kuvattoman postatuksen lupasinkin:

"Jaahas, tulitte sitte vihro ja viime kotii. Missäs sitä ollaa oltu? Toittekste mul mitää?"