Puolukkametsä

Lokakuussa oltiin puolukkametsällä, marjoja oli tänä vuonna enemmän kuin ikinä olen nähnyt. Kuva ei tee oikeutta puolukoiden määrälle ;) Noukittiin miltei kuus ämpärillistä kaikkiaan.

Mielinmäärin puolukkaa!

Eltsu istuskeli mättäällä ja popsi itse omat puolukkansa ;)

Puolukkaretkestä tulikin sitten mieleen tehdä koru joka sai nimekseen "Puolukkametsä":

En nyt taas muista tekniikan nimeä, mutta tässä on yhdistelmä kalanruotopistoa ja jotain muuta. Vihreät kerrokset on niitä kalanruotoja, punaiset lisäyksiä. Koska en ole aiemmin tehnyt tällä tekniikalla, päätyi se uuden opettelua -kategoriaan.

Uuden opettelua, osa 6

Tein kaulakorun, joka kaipasi jotain (ehkäpä riipuksen) lisukkeeksi. Äidillä oli riipus, jossa oli hieman tylsä musta naru  toimittamassa kaulakorun virkaa. Yhdistin ne yhdeksi koruksi, ja annoin sen hänelle hieman etukäteen nimpparilahjaksi :)

Mikähän tää tekniikka nyt olikaan nimeltään, craw? Oikea väri ei tule kuvassa hyvin esiin, mutta se on lila. Helmet oli mattapintaisia, aavistuksen "liukuvärjättyjä", vai oliskohan sateekaari oikeampi nimitys. Ihan hyvin tää yhdistelmä mielestäni toimii.

Hiukan tarkemmin

Tää oli uusi, ennenkokeilematon tekniikka, joten pistän tään nyt uuden opettelua -otsikon alle.

Uuden opettelua, osa 5: Statementtia

Sormuskuvia on pitänyt tänne laittaa, vaan monta päivää taas on vierähtänyt, niin etten edes konetta ole aina avannut.

Myös kurkistuskuvia piti enempikin laittaa, mutta nytpä saattekin sitten sen kokonaisen kuvan, tai oikeastaan parikin kuvaa:

Että tämmönen kaulakoru. Itselle tein.

"Sydänriipus" keskellä

Takaosan yksityiskohtia, jotka ei välttämättä näy niin hyvin tuosta ekasta kuvasta.

Ja sitten hiukan työvaihekuvia. Kapusseista aloitin, eli tein ne itse massasta, niin että niistä tuli valko-musta-harmaita. Niiden työvaiheesta ei tosin ole kyllä yhtään kuvaa.

Tästä se alkoi. Kapussi liimataan kankaaseen ja sitten siemenhelmiä "neulotaan" ympärille.

Sitten lisätään kapusseja sopiville väleille.

Sitten sain nahkaa ja päätinkin leikata palat irti toisistaan .

Liimaus nahalle jonkinlaiseen muotoon.
Ja sitten eikun vaan välipaikkoja neulomaan.

Jaa, miksikös tällaisen itselleni tein. Itselle siksi, että tää oli eräänlainen kokeilu, että osaanko tehdä tällaisen. Esikuva tälle löytyi virolaisesta käsityölehdestä muutaman vuoden takaa. Myös tuo, että tein aluksi farkulle, ei ollut hyvä idis mahdollista myyntiä ajatellen, siksikin se jäi itselle. Tässä oli kova homma, useampi kuukausi tämän projektin parissa on vierähtänyt. En tosin sitä tehnyt läheskään joka päivä. Nopeat tekee varmaan tällaisen muutamassa päivässä. Ja vielä löytyy yksi syy, työkaverit puhukoot puolestani:

Tämmösen kortin sain, kun jäin reilun viikon lomalle
(niin työsopimustani jatkettiin vielä ainakin vuoden loppuun!).
Kattokaa nyt noita hahmoja - ihania. Kissan nimesin
Karviseksi, teininä meillä oli sen niminen kissa.
Ja tuo mäyräkoira - ihan huippua! Se on Elli! <3

Kivasti mahtui jääkaapin oveen, muiden kuvien, työlistojen ja magneettejen joukkoon ;)

Lisäksi työsuojeluvaltuutettumme, Alma, musta flättityttö,
ojensi minulle työyhteisön puolesta paketin, josta löytyi tällainen ihana tuunattu liina!
Täytyy tosin myöntää, että Alma olisi kyllä mieluusti pitänyt rapisevan paketin itse ;) 

KIITOS IHAN KAIKILLE IHANILLE TYÖKAMUILLENI!

Uuden opettelua, osa 4

Eipä ollut tarkoitus pitää mitään taukoa, mutta niin se vaan aika vierähti ilman blogipäivityksiä. Saamattomuutta. Koruja oon edelleenkin tehnyt, joskin tahti on hieman hidastunut - työ haittaa harrastuksia, niinkuin sanonta kuuluu.

Tällä kertaa uuden opettelussa on esillä peyotepistotyö -> rannekoru. Nyt kun se on valmis, huomasin, että tuo lukon aukko-kohta olisi pitänyt olla hieman suurempi. Joko inan pidempi tai leveämpi; lukkoa ei tahdo saada itse kiinni millään. Malli löytyi Bead & Buttonin vuoden 2012 elokuun extra-liitteestä. Ja niinkuin mulla on tapana: jos ei oikeanvärisiä helmiä löydy kotivarastoista, käytetään niitä mitä on. Musta ääriviiva korvautui tummansinisellä ja valkoinen pohja vaaleanpunaisilla.

Tässä vielä tekovaiheessa

Koru kokonaisuudessaan

Kiinninäisenä, takapuoli eli lukko-osa.

Etupuoli, helmirivi yhdistää kaksi paneelia

Sivukuva paneelista.

Yksi tällainen täysinäinen purkillinen meni helmiä ja olin vasta päässyt toisen paneelin viimeiseen kukkaan, kun vaaleanpunaiset loppui. Työ oli hetken aikaa jäissä, kunnes sain tilattua niitä lisää. Pettymys oli suuri, kun kuvittelin tilaavani samanlaista purkkia edullisemmin kuin normipaikastani, helmikauppacomista. Bohemian (tai mikä nyt lienikin) hinta oli kyllä hieman pienempi, mutta niin oli helmien määräkin, vain n. puolet miyukin alkuperäispakkauksesta. Että loppujenlopuksi maksoinkin niistä varmaan hiukan tuhdimmin. Pitäis pysyä vaan tutussa ja turvallisessa, mutta kun tää väri oli just loppu sieltä. Nää riitti justjajust, pelkäsin kyllä joutuvani tilaamaan lisää. 

Uuden opettelua, osa 3

Edellisessä 'Uuden opettelua, osa 2':ssa, paljastin, että melko samoilla linjoilla mennään tässäkin jaksossa. Spiraalia pukkaa, samoin kuin edellisessäkin osassa, erona on vain se, että spiraalin sisuksiin tulee twineja, jolloin työn kulku menee hiukan erilailla, kun on kaksi reikää käytössä sisushelmessä. Tässä mallissa twin jää myöskin hiukan näkyviin, toisin kuin tuossa ekassa, vaaleanpunaisessa mallissa, jossa sisushelmi on piilossa.

Tässä vielä ihan alkuvaiheessa. Käytetyt helmet mukana kuvassa,
 ja malliohjekin näkyy taustalla ;)

Lähikuvassa.
Tuo tummempi lila on twinhelmi.

Niskaosassakin on twinhelmiä

Spiraali yhdistyy niskaosaan vihreiden sydänlinkkien avulla.

Täältä löydät vielä aiemmat opettelut:

Uuden opettelua, osa 1

Uuden opettelua, osa 2

(huomasin, ettei 2-linkki toiminut, mutta nyt sen siis pitäisi toimia)

Uuden opettelua, osa 2

*Täällä* jo aiemmin vähän vihjasin opettelevani tänä vuonna muutaman uuden tekniikan. Eli tässä olis nyt sitten tämä toinen. Tämä on spiraalitekniikalla tehty, ja tässä on hiukan samaa ideaa kuin *näissä* rannekoruissa. Tää koru ei silti yhtään näytä samalta kuin nuo rannekorut.

Silloin edellissyksynä, kun olin tuolla samaisella korukurssilla, missä nuo rannekorutkin opein tekemään, oli henkilö, joka halusi tehdä pelkästään tällaisia spiraaleja. Itse en silloin niin niihin ihastunut, mutta nyt halusin kokeilla tehdä, edes yhden ;)  Ei tuo nyt silti (väristään huolimatta) mulle ole niin herkullinen malli, en välttämättä tykkäis tätä kaulalleni panna, mutta tekeminen oli ihan kivaa.

Kolmas 'Uuden opettelua' -koru onkin aika samalla kaavalla, mutta siinä on kuitenkin pieni, mutta tekniikan kannalta vissi ero. Ja erilaisista helmistä tehtynä se on aivan eri näköinen. Mutta sen vuoro on sitten ensi kuussa! :)

Uuden opettelua, osa 1

Tämä malli oli jo jonkin aikaa ollut kansiossani 'to do'-listalla. Olin kuitenkin pitänyt sitä vaikeana, enkä ollut viitsinyt alkaa opettelemaan sen enempää peyote-, tikapuu-, kuin näitä brick- eli tiilipistojakaan. Mutta katselin aina tämän tästä alkuperäisen mallin kuvaa, joka on kyllä huomattavasti kauniimpi ja juhlavampi kuin tämä minun. Pikkuhiljaa alkoi mielessä kyteä, että jos tarpeeksi yritän, niin kyllä minä osaan. Ja kun aloin sitä tekemään, ei se ollutkaan niin vaikeaa, kun luulin. Korun tekemiseen meni kyllä luvattoman paljon aikaa, oikeasti, tein sitä yli viikon, ja monta tuntia päivässä. Tuo näyttää kyllä ihan hamahelmityöltä, mutta kyllä ne ihan oikeita lasihelmiä on. Ja tositosi pieniä sellaisia: Delica 11/0 (mitat: halkaisija 1,6 mm | pituus 1,3 mm |reikä 0,8 mm). Että ei ihme jos tekemiseen meni niin kauan aikaa, kun jokaisen helmen läpi piti pujottaa lanka läpi vähintään kaksi kertaa, reunoissa enemmänkin. Mun laskujen mukaan tuossa pitäis olla pauttiarallaa vajaat kaksi tuhatta helmeä! Tätä tehdessä pälkähtikin sitten päähän, että jospa tämän vuoden aikana opettelisin vaikka kymmenkunta uutta tekniikkaa. No en tiedä tuleeko nyt ihan niin paljon, mutta kaksi muuta uudenlaista työtä on jo valmiina, mutta esittelen ne sitten vaikka yhden per kuukausi. Tuo peyote-pisto on vielä opeteltavien listalla, että se sitten toivon mukaan neljänneksi, lopuista kuudesta en sitten tiedä ;)

Tällä värityksellä koru näyttää joltain intiaanikorulta.
Tai afrikkalaiskorulta?

Tuosta salpalukosta oon oikein ylpeä, että osasin tehdä sen!

Langankin kieputin ainakin neljä kertaa päädyissä  lukko-osien läpi.

Ja jos joku nyt haluaa kokeilla tuota samaa, niin tämä ihana Sparkling by Trinity DJ -malli löytyy *täältä*