tiistai 24. tammikuuta 2017

Hiuspanta

Joskus aikaa sitten mietein, että tarvisin päähäni jonkun pannantyyppisen koristeen pitämään hiusket kurissa. Niinpä tuumasta toimeen.

Aluksi järjestelin vähän helmiä hahmotelmaksi.

Huovasta leikkasin sopivan palan.

Aloitus keskeltä, siinä on ihan vaan kukikas nappi keskustana,

Sitten pikkuhiljaa lisää tavaraa ympärille.

Toinen pää vielä odottaa helmiä.
Kuminauha ommeltiin taustahuopaan koneella, siten ...

...siten alkoi reunan huolittelu helmiä siihen ompelemalla.


Siinä se ny sitten on.

Takaa kuminauhoineen päivineen.

Edestä.

Toinen reuna näyttää tältä.

Ja toinen tältä. Pientä eroavaisuutta, ei ole symmetrinen tämä.
 Lopputulema oli, että tästä tuli hiukan liian pramea, ei tämmönen päässä kehtaa mennä yhtikäs minnekkään, pitävät ihmiset vielä hulluna ;) Täytyis vamaan tehdä hieman huomaamattomampi joskus.

torstai 19. tammikuuta 2017

Teatterilaukku ja kaulakoru lahjaksi

Tervehdys, pitkästä aikaa!

Vähän on aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä, lieniskö jo aika?
Pidemmittä puheitta ja sen enempää poissaoloani selittelemättä.

Viime elokuussa oli kälyn syntärit. Tein hänelle teatterilaukun (muistamatta, että olin hänelle joskus aiemmin antanut töissätekemäni vasaavanlaisen, vähänks nolotti).


Otetaan kirja (tai pari, jos tekee toisenkin), poistetaan siitä sivut ja otetaan käyttöön pelkät kannet. Ei ole pahitteeksi jos kirjan kannen väri on lähellä lahjan saajan lempiväriä, mulla ei tainnut olla, se selvisi myöhemmin. Kirja saa mielellään olla paksuhko. Mulla kyseessä oli kirjaston poistokirjoista ostetut MariaJotunit.


Painetaan jollain terävällä (esim. lyijykynällä tai neulalla) jäljet n. 5 mm päähän toisistaan ja kirjan reunasta, viivotinta apuna käyttäen. Ei kuitenkaan selkämykseen. Sen jälkeen porataan pienenpienellä poranterällä reiät jälkien kohdalle, poranterä n.1-1,5 mm. 0,8 oli liian pieni, neula ei mahdu liian pienestä reiästä. Tässä vaiheessa olen unohtanut kuvata, mutta nyt ommellaan sisäpussukka, ja kiinnitetään se noista rei'istä ommellen kirjankansiin. Pussin sisälle voi halutessaan ommella vaikka pikkutaskun.


Läppään löysin vanhasta puretusta kassista magneettilukon ja toinen puolisko kiinnitettiin kirjankanteen, ennen sisäpussin ompelua.


Tuossa kirjastonkirjassa oli tietenkin takana tarra, joka ei lähtenyt millään täydellisesti pois, niinpä koristelin sen tuolla punaisella "seksipitsillä" edestä taakse asti. Sitten olikin korun vuoro.


Olin jo aiemmin tehnyt massasta erillaisia kapusseja, tässä ruskeat. Olin mielestäni usein nähnyt jonkinsävyistä ruskeaa hänen yllään, siitä kuvittelin hänen pitävän ruskeasta. Näistä ylin rivi valikoitui tähän koruun.


Ja tällainen koru siitä sitten syntyi, melko nopealla aikataululla vielä. Taisin viimeistellä tään ihan samana päivänä kun vietiin tämä hänelle.





Koru itsetehtyyn rasiaan ja rasia kassiin. Ai, taisipa mukaan mennä vielä koruun sopivat korvikset, vaikken niistä näköjään ole muuta kuvaa ottanutkaan, kuin mitä tuossa yläpuolen kuvassa pilkistää.



Kassi kiinni ja pakettiin, paketin jätin vielä senverran auki, että sain sujautettua menomatkalla hakemamme teatteriliput sinne. Taisiis toisen jätin itselle ja sanoin, ettet voi kaveria valita, saat minut ;) Myöhemmin kävimme sitten katsomassa avioliittosimulaatorin Porin teatterissa, ja mukavaa oli!

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Tilkuista kasattua, osa 2

KAITALIINA

Tässäpä vielä toinen kaitaliina, jossa olen käyttänyt itsevärjäämääni violettia kangasta:



Tässä valkoisella rajattu yksi tilkkuruutu, joka on tehty 9:stä pikkutilkusta 
Tässä neljän ruudun satsi, jota saatttaa olla vaikea hahmottaa valmiista kokonaisesta työstä.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Sinistä kaulalle

Tuosta aiemmin mainitsemastani Katie Hackerin kirjasta löytyi myös tällainen korumalli.

Vasemmalla punasävyinen on kirjan malli,
oikealla tekemäni sinisävyinen.

Tässä on käytetty kaulakorukokoista memorywireä.
Niskapuolella on sinistä sähköjohtoa.

Niskapuolelle laitoin pienet kukkakoristeet.

Korussa ei ole lukkoa lainkaan, vaan tuon memorywiren pitäisi pitää koru kaulalla.

torstai 11. helmikuuta 2016

Tilkuista kasattua, osa 1

KAITALIINA

Aina välillä hurahdan tilkkutöihin. Nuo violetit neliöt - värjäsin sen kankaan itse, ja taustakangas on samaa väriä. Ompelin muutaman napin sinne-tänne, samoin muutama pieni tupsu koristeeksi. 





maanantai 8. helmikuuta 2016

Vihreää ranteeseen

Sain joululahjaksi pojalta Katie Hackerin korukirjan. Kirja näytti tutunnäköiseltä, ja ajattelin että tää on voinut olla mulla kirjastosta lainassa.


Tykästyin heti tähän punaiseen rannekoruun ja päätin tehdä 
TNMO-korun (=tehdään niillä mitä on).







Korupiikkeihin on pujotettu vihreitä ja hopeanvärisiä rondelleja, ja *Coiling Gizmolla* työstettyjä metallilankakieruloita. Korupiikit on pujotettu vihreiden rondellejen ja hopeanväristen helmien kanssa vuorotellen kahteen memoryvaijeriin. Vaijerin pitää olla niin suuri, että se mahtuu suljettuna käteen, sillä viimeinen piikki sulkee alun ja lopun yhteen.

Myöhemmin löysin tuon kirjan kirjahyllystäni. Olin siis jo ostanut sen, vaikken siitä vielä ollut mitään tehnytkään. Sain kirjan vielä joulun jälkeen vaihdettua toiseen, onneks poika löysi kuitin.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Pitkävartiset nyörisukat

Taannoin mainitsin työn alla olevan paritkin pitkävartiset sukat. No, ne toiset on nyt valmistuneet. Hiukan erilaiset kuin normaalisti. Alunperin taisin bongata nää *UltSukan* blogista ja ihastuin oitis. Jostain sieltä sitten löytyi linkki ohjeeseen, joka löytyi *Nemiran* blogista. Mulla vaan on ongelmana noi paksut pohkeet, niin jouduin sitten tekemään väliin useita lyhennettyjä kerroksia.

"Mustan kissan paksut pohkeet"

Kaiken kukkuraksi mun matemaattiset taitoni on olemattomat, ja yritin pelata varman päälle. Sukista tuli aivan liian isot, hankkii valua pidemmän päälle alas. 130 silmukkaa oli liikaa, kun alkuperäisessä ohjeessa oli 100 s. Ehkä n. 110 s. olisi riittänyt. Lisäksi levitin hiukan liikaa sekä ylhäältä että alhaalta. Pitäisköhän näihin laittaa vielä joku stayup-nauha, niin pysyy paremmin ylhäällä, tai laittaisko sukkanauhat? ;) Tosin toi valuminen kyllä taitaa johtua mun jalan mallista. Mutta seuraavissa sukissa tiedänkin sitten mitä teen. Nää olis varmaan ihanat koko jalan mittaisenakin, eli ihan reiden ylös asti.

Kasaamista vaille valmiit

Reunaan virkkasin vielä "nyörikujan".


Hätäpäissäni virkkasin ensin mustalla ketjusilmukkannauhat.

Myöhemmin tein pinkit kierrenauhat.


Tämmöset nää ny sitte o. Ihanallämpöset. ♥

lauantai 23. tammikuuta 2016

Haarniskapipa

Männä syksynä, vai oliko se loppukesää vielä, vierailin ystäväni luona Raumalla. Kaveri kierrätti mua pitkin Wanhaa Raumaa ja poikkeiltiin kaikennäköisissä liikkeissä. Jossain käsityöalan putiikissa bongasin aivan ihastuttavan pipan. Joo-o, tää seniori ihastui siihen hauskaan pipoon ja meinasi ostaa sen. Hinta kuitenkin hirvitti (tais olla yli 50€), kun oli tullut jo ostiskeltua kaikennäköistä. Kaveri sanoi, että piankos sää sen itte tempaiset. No netistä vaan mallia hakemaan, mutta tuolla otsikon nimellä haettuna ei tainnut tulla osumia. Jotenkin sitten löysin enkunkielisiltä sivuilta pipan oikean nimityksen eli suomeksi ritarin kypärä. Suomenkielistä ohjetta en kuitenkaan löytänyt, kuin lapsen koossa. Häh, eikai se vain lasten oikeus oo pukeutua hauskaan pipaan, eihän? Kai muutkin saa, saahan? No ei auttanut kuin etsiä jostakin lehdestä virkatun pipan ohje, joka sekin löytyi vain kiinteillä silmukoilla. Pah, minähän teen sen kokonaisilla pylväillä. Kyllä senverran tahein tämän kanssa, että se +50€ on pikku summa sen rinnalla. En ehkä ihan heti alkaisi toista tekemään. No nyt on jo pahin helpannut, että ehkä sittenkin...joskus.

Oikeelta ja vasemmalta.

Edessä "silmikko"

Harjakset on tehty solmupuulla.

Hehkee linnanneito ;)

Siinä se nyt sitten on harjoineen kaikkineen.

"Silmikko" on irroitettavissa ja sen voi kääntää alas kasvojen eteen kovalla pakkasella.
Harjaksia pohdein pitkään tärkkäisinkö ne tai käyttäisinkö kovettavassa liimaseoksessa. En kuitenkaan tehnyt kumpaakaan, sillä minusta se on parempi noin, että ne putoaa sivulle.

Joo ja sitten siihen kehtaako tää päässä kulkea missään. Aluks en kehdannut, sitten laitoin sen jonnekkin koiranpissitysmetsälenkille, sitten kotinurkkien koiranpissityslenkille ja nyt jo kehtaan kulkea 2,5 km:n matkan äitimuorin luokse muuttolaatikoita pakkaamaan. Ei ainakaan vielä ole kukaan päin naamaa nauranut, paitsi minä itte - peilistä :)

PS. Joku enkkuu taitava voi hyötyä tästä linkistä: http://www.ravelry.com/patterns/library/mens-knight-helmet-hat

Ja täältä löytyy maksullinen versio, jos joku haluaa:
http://www.ravelry.com/patterns/library/knight-helmet-moveable-visor-face-mask-8-sizes---newborn-to-large-adult