Muki

Pitipä tehdä Konttooris oma muki, ts. lähinnä maalata itselleni teemuki. Kahvia kun en juo, niin kahvimukia en tee! ;) Aiheen varmaan arvaatte ilman kuviakin:

Oikeat värit oli vähän vähis, mut' näilläkin pärjää.

Ei nyt mikään kauheen taiteellinen kuva, kun en kerran taiteilla osaa, mutta mun lakas koilani on kuvassa, pikkuElli :) Kaveri meinas, että tuliko kuva nyt väärälle puolelle, vai onko sen tarkoitus näkyä muille kahvipöydässä istujille. No "Ellin" pärstä tietenkin minuunpäin, mähän olen juodessani vasuri, vaikka muuten oikeakätinen olenkin. :)

Jouluja!

Ainakaan viikkoon en ole ehtinyt tietsikkaa avata, mutta kaikki on kuitenkin ihan hyvin hengissä ollaan, vaikkei musta olekkaan mitään hetkeen kuulunut.  Joulustressi eli siivousinspiraatio on pitänyt hyvin otteessaan.

Ensimmäisen joululahjakin olen ehtinyt jo "avaamaan". Hiukan on hankaluuksia kirjoittaa, kuvat puhuvat puolestaan:

Nuorempana haaveilin kovasti pitkistä hyväkuntoisista kynsistä, ikinä en niitä saanut, aina lohkeili, eikä tällaisia sillon tehty. Nyt pojan avokki lupasi tehdä mulle geelikynnet joululahjaksi ja viime torstaina sellaiset sitten sain. Hiukan on hankala kirjoittaa, kun tahtoo joku kirjain aina jäädä matkasta pois. Vähän teki mieli jouluisia kynsiä, vihreitä/punaisia, mutta päädyttiin sitten talvikynsiin. Eikös ookkin hienot? Ja voin vieläpä sanoa, että miniänpalanttu teki melkoisen homman näissä, ei ollut mikään parin tunnin jobi.

Seuraavan kuvan myötä toivottelen kaikille lukijoille:

Ellieli

Vihreää

Tään oon tehnyt jo jokin aika sitten. En löytänyt kuvaa blogista, joten olen kai unohtanut esitellä sen. Näitäkin olen jo useamman tehnyt, niin kaula- kuin rannekorunakin. Tällä kertaa vihreä kaulakoru ja korvikset.

Korviksissa samoja helmiä, kuin kaulakorussakin.
Näyttää jännästi vaaleammalta :)

Tähän korumalliin jotenkin sopii tuo jämerämpi ruusu-salpalukko.

EPÄMAINOS:

Sitten vielä pieni epämainos näistä tuikuista, mikäli haluatte hermonne säilyttää, näin kynttilänpolttoaikaan. Jokuset teistä saattaa tietääkin asian. Eli nää polar-merkkiset lämpökynttilät on tosi surkeita palamaan. Normisti lämpökynttilä palaa n. 4 tuntia. Nää palaa maksimissaan sellaset 30 minsaa hyvin kituliaalla liekillä. Ostin näitä viime keväänä muistaakseni Tokmannilta, silloin vielä en ehtinyt näitä käyttää, vaan vasta tässä syksyllä aloimme näitä poltella - tai lähinnä yritimme. Roskiin meni koko pussi, ei huvita näitä poltella, kun ei kestä kuin sen 30 minuuttia. Uudelleensytyttäminen ei auta, vaan liekki sammuu hetikohta.

Tässä vielä kuva, oikeanpuoleinen on juuri sammunut ja vasemmanpuoleinen palaa niin kituliaasti, että liekki juurijajuuri näkyy. Tuo lillukin oli tuollaista ihme ruskeaa, ja nää haisi pahalle. Lisäks muistelen, että isäntä valitti samaa myös niistä 2-3 pv:n ulkona poltettavista öljykynttiloistä. Tänään huomasin, että näkyipä olevan samoja, polarmerkkisiä, että lienee silloin ollut saman firman tekele kyseessä. En suosittele!

Ohi on

Tulin vain kertomaan, että leikkaus on ohi. Eilen aamulla leikattiin ja jo illalla pääsin kotiin. Olo on vielä vähän vaihteleva, välillä ihan pirteä, välillä väsynyt. Nyt heikottaa sen verran, että taidan mennä pitkälleni,

Jos joku tulee vielä tuota Korukoplan haastetta katsomaan, niin se on tuossa alempana, edellisessä postatuksessa. Kiitos muuten kovasti kaikille kommentoijille, oli kiva yllätys kun kommentteja tuli niin paljon :)

Remppa valmis - ja Iltarusko

Koska täällä on varmaan osittain eri lukijoita kuin Ellin blogissa, pistän osin saman kirjoituksen tännekin:

Edellisviikonloppuna saimme vihdoin tämän kamarin rempan valmiiksi, tai ainakin lähes. Enää ei puutu kuin ikkuna- ja ovilistat, sitten olis täydellistä. Koko viime viikon kannoin ja järjestelin tavaroita paikoilleen. Miten ihmeessä jotkut pystyvät muuttamaan parissa viikossa, ja vielä ihan asuttavaan kuntoon? Mulla menis varmaan puoli vuotta koko pirtin käsittävässä muutossa. Nyt ei ollut sentään kuin yksi huone. Siinä se rempan alku ja juuri on, eli komero:

Huoneesta olis tullut sininen, jollei joskus aikoinaan ostamamme maalipurkki olisi käynyt vanhaksi ja paakkuiseksi. Ehkä siitä riittävällä ohennuksella ja sekoituksella olis vielä ihan kelvollista saanut, mutta hylättiin sitten idea. Olis se ihan hyvän sininen sävy ollut, mutta itse tahdoin enemmän jotain punaisen sävyistä. Valkoista en halunnut, kun sitä on jo tässä talossa ihan riittävästi, ja harmaahan oli se vanha väri - tylsä! 'Vanha roosa' oli mielessä, en ihan tasan tarkkaan tiennyt millainen se olisi, mutta värikartasta löysin mieleisen 'Runo'-nimisen värin. Tuo linkin kuvassa oleva väri on kaukana todellisuudesta, ainakin omalla näytöllä, sillä se näyttää enempi lilalta, mitä se ei suinkaan ole. Aluksi väri näytti seinällä ehkä liiankin räikeältä, mutta kuivuttaan kunnolla oikea väri tuli näkyviin. Huonekalujen löydettyä paikkansa, väri tuntuu just sopivalta tähän huoneeseen, mutta varmaan on monen mielestä kuitenkin räikeä. Mutta pääasia, että itse viihdyn täällä helmieni parissa. Tuossa omassakin kuvassa on hiukan väärä värisävy, että taitaa olla oma näyttö kun näyttää väärin (toi valkoinen oikealla on ovi):

Terveyskin on vähän prakannut, eikä ehkä siksikään ole niin huvittanut päivityksiä tehdä. Eräänä päivänä kärsein hirmuisia vatsapoltteita, jotka ei ihan niin vaan menneet ohi, ja oli pakko lähteä lääkäriin apua saamaan. Piikki pyllyyn ja lähete ultraan, jossa löytyi parikin eri vaivaa, ja niinhän siinä kävi että leikkauspöytä kutsuu ensi kuussa ekan kerran. Olisin mielelläni yhdistänyt nämä leikkaukset, mutta se ei kai ole ainakaan nyt mahdollista. Itse asiassa toi toinen leikkaus nyt ei ihan niin varmaa ole, kun en ole lääkäriä vielä nähnyt. Mutta - siihen asti - kärsitään!

Helmiä sentään olen aina välillä ehtinyt tekemään, vaikka en niitä tänne asti olekkaan saanut. Mutta nyt olis tällainen oranssi tekele esillä. Oranssi ei nyt niin lempiväri ole, vaikka ihan kaunis väri onkin. Nämä on Karnalux-satoa - siis niitä helmiä, kun äitini mulle toi viime keväänä. Hiljattain sain lisää oransseja siemenhelmiä miehen siskontytöltä, ehkäpä niistäkin pian kehkeytyy jotain. Olkoon seuraava nimeltään vaikkapa Iltarusko

Siis mitä sä nainen nyt kuvittelet?

Ei käy, mä en ala...!

Siis pahus, se teki sen sittenkin.

Epistä, ei sovi mulle!

No, papparatsi, ootsä nyt tyytyväinen?

No, tässä vielä ilman Elliä.

Hiukan lähempää!

Preciosan oransseja ja kuparinruskeita helmiä, kierteisiä putkihelmiä, kirkkaita foliolasihelmiä ja metallikukkia. Kiinnityksenä sydänsalpalukko ja välissä jatkopaloja, joista voi koostaa omaan kaulaan sopivan. Sopii siis sekä pieneen, että isompaankin kaulaan.

Länget, osa 2

Pistetääs tähän väliin vielä kuva korutelineestä koruineen päivineen, kun kerran sen lupasinkin. Äiteinpäivänä väänsin ruuvin seinään ja sidoin länkiin palmikoitua sisalnarua ripustuslenkiksi. Ylhäällä rannekoruja ja alhalla korviksia. Nää korut on siis omassa käytössä, paitsi ylävasemmalla oleva rannerinkula. Se on vielä mietinnässä, pidänkö sen vai pistänkö myyntiin. Mut mihin ihmeeseen mä ripustan kaulakoruni? Nyt tarttis saada joku kehys niillekin ;) Pistän tään nyt poikkeuksellisesti suurena kuvana, sillä bloggeri pienentää liikaa näitä kuvia. Toki kuvaa klikkaamalla sen yleensä saa suuremmaksi, mutta ei se näin suurena aukea normaalisti.

Länget

Tää on  nyt ihan pakko pistää tähän väliin, siirrän nuo kolmannet korvikset suosilla vaikkapa viime postatuksen yhteyteen.   ;D

Äitini lapsuuden kotitila myytiin ulkopuolisille, ja vaikkei äidillä siihen enää osuutta olekkaan, niin hän ja muut lähisukulaiset saivat sieltä ottaa mitä halusivat. Lähdin äidin kanssa vappuna sitten Kokemäelle katsomaan mitä oli jäljellä. Eihän siellä paljon mitään viemisen arvoista ollut, mutta kuinka ollakkaan, löysin länget. Aivan mahtava, jesjesjes!!!. Itse asiassa siellä oli kahdet, mutta toiset oli niin huonossa kunnossa, että jätin ne suosilla naulaan. Sen sijaan nämä nappasin mukaani. Ne olivat maalaamattomat, ihan alkuperäisessä kunnossa, mutta ajattelin saavani niistä upean korutelineen. Velipoika aikoinaan kävi ammattikoulussa jonkun puutyölinjan ja kutsuin hänet sitten myöhemmin katsomaan ja arvioimaan saalistani. Hän lupasi työstää niistä kaipaamani korutelineen. Hän oli harjaamalla harjannut siitä kaiken irtoavan tomun yms., ja sitä oli kuulemma piisannut. Sitten hän oli liittänyt ne yhteen ja vääntänyt tuon verkon tuonne taakse, sekä petsannut ne. Että tuli pähee, vai mitä? Nyt vaan pähkäilen, että millaisella kiinnityksellä laitan sen seinälle, että se olisi arvonsa mukainen. Ikää näillä on kuulemma ainakin 60-70 vuotta, saattaa olla enemmänkin, jos ne on tuotu äidinäidin kotoa.

Idea tästä tuli siitä, kun joskus kaverilleni puhuin taulunkehyksistä vastaavanlaisesti tehdystä korutelineestä. Hän oli sitten keksinyt tehdä längistä korutelineen. Se oli niin hieno, että alitajuntaisesti olin metsästänyt länkiä sitten itsellekin. Ajatelkaa nyt mikä käsityö siinä on ollut kun talon hevoselle/hevosille on tehty länkiä! Ei taida enää nykyään monikaan osata sitä taitoa. Nehän pitää vielä joka pollelle sovittaa ja tehdä erikseen.

Isäntä olis halunnut siihen peilin ja  kehyksen olevan näinpäin.
Näinhän ne pollen kaulassakin on.

Itse halusin siitä juurikin kolutelineen ja näinpäin.
Minä päätän, olihan se minun sukulaispaikasta tuotu!
Eiköhän tähän muutama korvispari mahdu ;)

Kuvassa näkyy puussa olevat virheet, joita ei edes yritetty peitellä.
Näin on hyvä.

Kunhan saan sen joskus seinälle, niin nappaan siitä sitten uuden kuvan koruineen päivineen, ja pistän sen tänne teidän iloksenne ;)

Karmealuks

*Ellin* blogissa jo vähän kerroinkin meidän *Tallinnan reissustamme*. Elikkä vietimme pari vuorokautta reissussa. Eka yö oli XPRS-laivalla ja toisen yön vietimme hotelli Euroopassa, joka on ihan siinä D-terminaalin vieressä. Hotelli ei ulkoapäin ollut mitenkään erityisen kaunis, mutta huone oli kyllä huomattavasti parempi kuin aiemmilla kerroilla yöpymässämme Central hotel OÜ :ssa.

Laivalta lykätään poisjäävät ihmiset pihalle jo aamu-seitsemän aikaan. Mitä tekee Tallinnassa siihen aikaan, kun pääosa liikkeistä aukeaa vasta kymmeneltä? No meidät vietiin aamupalalle ja se olikin tosi hyvä, toisin kuin seuraavana aamuna hotelli Euroopassa, jossa oli mielestäni aika surkea aamupala. Euroopassa valinnanvaraa oli vähemmän kuin missään muualla. Eniten ehkä jurppi se, että pekoninviipaleet eivät olleet rapeaksi paistettuja ja maistuivat oudoilta. Reissussa ollessa niitä täytyisi olla, ja niiden pitäisi olla rapsakoita. Sieltä ei myöskään löytynyt karjalanpiirakoita, mitä muualta yleensä löytyy. Lihasiivut olivat myös huononmakuisia. Munakokkelista sentään pidin :)
Niin, kello ei ollut vieläkään kymmentä, kun kaikki olivat saaneet syötyä (siis tuossa ensinmainitussa paikassa). Aamupalan jälkeen meidät vietiin ensin Ülemisten ostoskeskukseen, jossa muutama liike jo oli auki. vaan odotteleppa siinä sitten muidenkin liikkeiden aukeamista! Kävelemistä edestakaisin - jalat kipeinä! Ugh! Myöhemmin kävimme vielä Rocca Al Maressa, siellä kaikki olikin sitten jo auki. Kävelemistä edelleen. Ja kävelemistä myöhemmin illalla kaupungilla, kun kävimme ruokapaikkaa etsimässä. Huoneet saatiin Euroopasta 2-3 aikaan ip, ja ne piti luovuttaa seuraavana aamuna klo 11.00 mennessä.

No, sitten siihen kaikkeista pahimpaan kokemukseen Tallinnassa. Ei, ei meitä ryöstetty, ei mitään sellaista. Vaan minähän olin hinkunut Karnaluksiin, joka on käsityöalan tukkuliike. Kovasti porukat netissä olivat sitä kehuneet suorastaan paratiisiksi. Paremminkin se on se toinen paikka. Isäntä ei olisi sinne halunnut, muttei suostunut mua sinne yksinkään päästämään. Lähtöpäivänä meillä oli kuitenkin vielä useita tunteja aikaa käydä siellä pirssillä, ennen laivaan nousemista. Niinpä nappasimme taksin ja ajoimme sinne. Perillä kuski ajoi meidät väärälle ovelle, onneksi sisällä oli henkilö, joka tiesi, että kauppa sijaitseekin naapurirapussa. Sinne siis. Jo ovella sen oikeastaan huomasi. Talvipompat päällä - oli kuin saunassa. Porukkaa oli jonkin verran ja lisää tuli koko ajan, niin että alkoi ahdistaa. Liiketilat oli äärettömän ahtaat, hyllyjen välissä ei välttämättä ollut tilaa kuin yhdelle. Huoneet oli sokkeloiset, enkä oikeastaan löytänyt sieltä juuri muuta, kuin jokusen helmipussin. Ne hamstrasin suht pikaseen koriini ja eikun äkkiä kassalle. Kassalla oli pari ihmistä ennen minua ja tämä olikin kaiken pahan alku ja juuri. Siis kassa ei vetänyt yhtään. Seisoimme jonossa takki päällä varmaan ainakin kolme varttia, hikivesi valui pitkin selkää (ja ulkona pureva tuuli). Kassoja oli tasan kaksi, joista toisessa oli kaksi naista. Toinen heistä mittasi ostoksia naisille, jotka sillä hetkellä olivat maksamassa. Toinen näpytteli ostoksia kassaan. Oli kaikenmaailman rullia pitsiä ja vinonauhaa, ym. Kun vihdoin ja viimein päästiin siihen asti, että kassarouva sanoi loppusumman, joka oli yli 500 €, sanoi ostaja, ettei voi olla totta. Arvatkaapas mitä, eikös vain kaikki mennyt uusiksi. Toinen taas mittaamaan ja tarkistamaan joka nauhan ja nippelin hinnan erikseen hyllyn reunasta. Siis niin raivostuttavaa. Toisella kassalla vähän samanlainen juttu, mutta vain yksi kassarouva!! Kun olimme aikamme jonottaneet, riitti isännälle. Hän lähti edellä ulos, minä yritin vielä pari sekuntia jaksaa, vaan ei, en jaksanut. Yritin toiselle kassarouvalle sanoa, että tilaisi meille taksin alas (kuten minua oli neuvottu tekemään). Tämä ei reagoinut mitenkään. Nakkasin korin lattialle ja lähdin ukon perässä ulos. Pihalla näimme onneksi taksin, joka kuitenkin oli varattu. Mies pyysi kuskia tilaamaan meille taksin, joka tulikin melko pian. Takaisinpäin kyyti maksoikin lähes tuplasti, kun jouduimme joka valoihin pysäämään ja niitä oli paljon. Eipä tartte enää ikinä hinkua sinne!

Miksi ihmeessä sitä liikejärjestelyä ei olisi voitu suunnitella toisin. Ensinnäkin kyltti ulkopuolella olisi ollut kova sana liikettä etsivälle. Avarammat tilat ja käytävät. Myyntitiskejä sinne tänne, joissa mitataan ja hinnoitellaan tuotteet valmiiksi kassaa varten. Myyjiä ja kassoja enemmän. Kassat niin, että sisään ja uloskäynti on hieman eri kohdissa. Nyt tultiin kahden kassan välistä sisälle, oli yksi jono, joka jakautui kahdelle kassalle, ja joiden välistä tosi ahdas kolo tulla sisään. Moni kääntyikin jo ovella pois. Kassat toimimaan nykyaikaisesti, nää oli aivan hirveät, joka tuote naputeltiin johonkin kassaohjelmaan sisään. Tuotteet voisi myös hinnoitella ALV:n sisältäväksi, ei tarvitsisi enää kassalla moisia laskea. Ja lopuksi: missä se kiuas oli, olisin voinut heittää vielä vähän löylyä!!!?
Voiko karmeampaa myymälää olla, ei enää ikinä Karnaluksiin = Karmealuks! Törkeää asiakkaiden aliarviointia. Ei varmaan montaa asiakasta ehdi päivässä kassan läpi kulkemaan. Miten tuollainen liike voi menestyä? No olihan se tietysti tukkuliike, mutta myyvät kuitenkin kaikille, tyhmille turisteillekin. Jos jaksavat jonottaa kassalle tuntikausia.

No rantaan taas päästyämme kierreltiin vielä Merekeskuksessa, isommat ostokset oli jo tehty, mutta jotain pientä vielä tarttui mukaan. Sinne rantaan, olikohan se nyt sitten A-terminaalin lähelle, oli tullut uusi kaupparakennus, kävimme katsomassa sielläkin. Vähän Merekeskuksen tapainen, mutta pienempi, eikä siellä ollut niitä karmeita rättiputiikkeja, joita on Merekeskuksen puolella pullollaan. Sieltä löytyi myös osasto, missä myytiin Hiidenmaalaisiä käsitöitä. Ihan kiva, mutta tyyriinpuoleinen.
Kameraa ei tullut nytkään mukaan, joten tuli tylsä kuvaton postatus, täynnä pahaa mieltä. No tää oli vain pieni osa reissuamme, ei se koko reissu nyt hukkaan mennyt. Mä vaan putsasin tällä pahaa mieltä pois. Ja myöskin vähän tiedoks niille, jotka haikailee sinne Karnaluksiiin. Ei todellakaan kannata, josset halua haaskata aikaasi tuntikausia saunanlämpimässä kassajonossa.
Laivaan pääsimme heti sisälle, kun sinne menimme ja hyvissä ajoin menimmekin. Kiva on joskus lähteä reissuun, mutta vielä mukavampi on kotiin palata ja saada mäyräkoirapusut ja -intopiukeet vaikka keskellä yötä. Yhtä kaivattiin ja yksi ainakin oli onnellinen kun palattiin. Tässä kuitenkin vielä kuva kaipaajasta ja kaivatusta, vaikka kuvattoman postatuksen lupasinkin:

"Jaahas, tulitte sitte vihro ja viime kotii. Missäs sitä ollaa oltu? Toittekste mul mitää?"