Länget, osa 2

Pistetääs tähän väliin vielä kuva korutelineestä koruineen päivineen, kun kerran sen lupasinkin. Äiteinpäivänä väänsin ruuvin seinään ja sidoin länkiin palmikoitua sisalnarua ripustuslenkiksi. Ylhäällä rannekoruja ja alhalla korviksia. Nää korut on siis omassa käytössä, paitsi ylävasemmalla oleva rannerinkula. Se on vielä mietinnässä, pidänkö sen vai pistänkö myyntiin. Mut mihin ihmeeseen mä ripustan kaulakoruni? Nyt tarttis saada joku kehys niillekin ;) Pistän tään nyt poikkeuksellisesti suurena kuvana, sillä bloggeri pienentää liikaa näitä kuvia. Toki kuvaa klikkaamalla sen yleensä saa suuremmaksi, mutta ei se näin suurena aukea normaalisti.

Länget

Tää on  nyt ihan pakko pistää tähän väliin, siirrän nuo kolmannet korvikset suosilla vaikkapa viime postatuksen yhteyteen.   ;D

Äitini lapsuuden kotitila myytiin ulkopuolisille, ja vaikkei äidillä siihen enää osuutta olekkaan, niin hän ja muut lähisukulaiset saivat sieltä ottaa mitä halusivat. Lähdin äidin kanssa vappuna sitten Kokemäelle katsomaan mitä oli jäljellä. Eihän siellä paljon mitään viemisen arvoista ollut, mutta kuinka ollakkaan, löysin länget. Aivan mahtava, jesjesjes!!!. Itse asiassa siellä oli kahdet, mutta toiset oli niin huonossa kunnossa, että jätin ne suosilla naulaan. Sen sijaan nämä nappasin mukaani. Ne olivat maalaamattomat, ihan alkuperäisessä kunnossa, mutta ajattelin saavani niistä upean korutelineen. Velipoika aikoinaan kävi ammattikoulussa jonkun puutyölinjan ja kutsuin hänet sitten myöhemmin katsomaan ja arvioimaan saalistani. Hän lupasi työstää niistä kaipaamani korutelineen. Hän oli harjaamalla harjannut siitä kaiken irtoavan tomun yms., ja sitä oli kuulemma piisannut. Sitten hän oli liittänyt ne yhteen ja vääntänyt tuon verkon tuonne taakse, sekä petsannut ne. Että tuli pähee, vai mitä? Nyt vaan pähkäilen, että millaisella kiinnityksellä laitan sen seinälle, että se olisi arvonsa mukainen. Ikää näillä on kuulemma ainakin 60-70 vuotta, saattaa olla enemmänkin, jos ne on tuotu äidinäidin kotoa.

Idea tästä tuli siitä, kun joskus kaverilleni puhuin taulunkehyksistä vastaavanlaisesti tehdystä korutelineestä. Hän oli sitten keksinyt tehdä längistä korutelineen. Se oli niin hieno, että alitajuntaisesti olin metsästänyt länkiä sitten itsellekin. Ajatelkaa nyt mikä käsityö siinä on ollut kun talon hevoselle/hevosille on tehty länkiä! Ei taida enää nykyään monikaan osata sitä taitoa. Nehän pitää vielä joka pollelle sovittaa ja tehdä erikseen.

Isäntä olis halunnut siihen peilin ja  kehyksen olevan näinpäin.
Näinhän ne pollen kaulassakin on.

Itse halusin siitä juurikin kolutelineen ja näinpäin.
Minä päätän, olihan se minun sukulaispaikasta tuotu!
Eiköhän tähän muutama korvispari mahdu ;)

Kuvassa näkyy puussa olevat virheet, joita ei edes yritetty peitellä.
Näin on hyvä.

Kunhan saan sen joskus seinälle, niin nappaan siitä sitten uuden kuvan koruineen päivineen, ja pistän sen tänne teidän iloksenne ;)

Jazzeja ja inventaariota

Männä viikolla oli Porissa Jazzit. Ei ne kauheasti kiinnostanut, mutta poju tahtoi jazzkadulle piipahtamaan, joten ajattelin sitten itsekin siellä käväistä. Eipä siellä paljon muuta ollut kuin korumyyjiä (kiinnostavia kyllä), ruokapaikkoja ja t-paitakojuja. Että melko nopea kierros, muutamalla korukiskalla vähän aikaa ihailin. No, tarttuihan sitä jotain käteenkin.

Rintaneuloja

 Rintaneuloista vasemman laitoin kevät-/syystakin kaulukseen ja oikeanpuoleisen kesäkassin kylkeen.

Helmihiuspanta eurolla

Äitini tekee "inventaatiota", eli tyhjentää nurkkiaan. Sain häneltä kaikennäköistä mielenkiintoista, jotka muuten olisivat lähteneet lähetyksen kautta Viroon. Pelastin kuormasta mm. nuo alla näkyvät tavarat, toki muutakin tarttui mukaan:

Rörstrand-vati

Meillä oli näitä joskus 70-luvun alussa, ehkä jo 60-luvun puolella. Äidillä oli ainakin syvät ja matalat lautaset ja maitokannu tätä sarjaa. Nyt kun tuollaiset retroilut on muotia, olen muutamaan otteeseen äidiltä kysynyt muistaako hän noita lautasia. Itse muistin siis vain ne syvät lautaset ja sen kannun. Viime viikolla olin hänen apunaan "inventaariossa" ja hän oli löytänyt tuon vadin komeronsa kätköistä ja antoi sen minulle. Muuten se olisi kuulemma matkannut Viroon. Pakkohan se oli pelastaa, muisto lapsuudesta, vaikkakaan en juuri tuota vatia muistanutkaan. Mainittakoon vielä, että olin jossain vaiheessa vähän kyllästynytkin niihin lautasiin silloin lapsena. Mutta nyt taas...harmi kun kaikki lautaset on hajonneet/kadonneet.

Kiinnostukseni tuota vatia kohtaan heräsi, ja sain eräältä sukulaiselta sen verran tietää, että Rörstrand vastaa Ruotsissa (se on siis ruotsalainen) Arabiaa. Ja että aikoinaan ruotsalaiset eivät arvostaneet suomalaista Arabiaa, kun taas suomalaiset eivät arvostaneet ruotsalaista Rörstrandia. Tilanne lienee jo muuttunut. Firmat taitavat kuulua jo samaan konserniinkin nykyään. En oo myymässä, mutta olis jänskä tietää mitäköhän ruotsalaiset pulittaisivat tästä vadista? Oikeasti mua kiinnostais tietää kuka tuon kukka-aiheen on suunnitellut ja milloin se on ollut tuotannossa. Tietääkö joku jotain tästä sarjasta? Onko kellään ollut samanlaisia?

Kahvilusikat, täysi tusina.

Muistan, kuinka nämä paremmat lusikat kaivettiin aina esiin kun tuli harvinaisempia vieraita. Kaunis ruusukuvio varressa.