Äidin kanssa oli juuri juttua tuosta pionipenkistä. Isällä oli kuulemma 17 pionia, jotka reunustivat nurmikkoa talon silloisen kulkuväylän ohessa. Pitkä rivi. Ja noi kuusi tai seitsemän tuossa mun penkissä on siirtoistutettuja siitä. Yritin nyt sitten vielä kuvata koko penkkiä, vaikka se aika riipinraapin onkin. Tuolla aiemmassa postatuksessa jo mainitsin, että sade piiskasi muutenkin raskaan painon alla olevat suuret kukat lakoon sinne tänne. Ei tuosta oikein kunnon käsitystä saa. Kaikki kukat näyttää samanvärisiltä, vaikka osa on valkoisia ja osa vaaleanpunaisia. Pahimmin lakastuneita leikkasin jo pois. Kauniita ne ovat silti vieläkin, suurin osa.
 |
| Pionipenkki |
 |
| Lähikuvaa |
 |
| Tällainenkin löytyy pionipenkin toiselta puolelta. En tiedä mikä se on. |
 |
| Tää on joku lilja, olisko päivänliljaksi äiti tämän maininnut. |
Huomaa tuo auringonpalvoja tuolla alimman kuvan ylävasemmalla ;)
Runsaalta näyttää pionipenkkisi ja vielä ihananpaa on se, että ne ovat isäsi peruja. Pähkämö taitaa olla tuo sininen kukka ja tuota viimeistä sanoisin päivänliljaksi kuten äitisi.
VastaaPoistaJuu, runsas, ehkä hieman rönsyilevä, aromikas, ja kohta lakastunut ;) Eikös tuohon tyyliin kuvata viinejäkin ;)
PoistaJuu, muisto isästä, ja joka kukkii hänen syntymäpäivänsä aikoihin <3
Ahaa, pähkämö, pitääpä oikein makustella, kun en oo ennen tainnut kuullakaan. No muistinhan mä sitten tuon päivänliljan oikein.
On ne pionit vaan niin ihania. Pioni on mun lempikukka. Sinun pitää vähän tukea noita komeita pioneja, jollain nätillä puukehikolla tai minkä nyt keksitkään. Se pioni itsessään on jo toooosi painava. Aivan ihanaa, että olet saanut pionin siirrettyä isältäsi ja siinä se kukkii hänen syntymäpäivinään. Terveisii M-L
VastaaPoistaNiin se vaan on. Ne on tosi kauniita, vielä on hyviä kukkia jäljellä, mutta kohta niiden aika on ohi. Nuo on viikonloppuna kuvattu ja nyt jo on aika ruskeita ja varisevia kukkia joukossa.
PoistaSen verran niitä on tuettu, että koko porukan ympäri kiertää naruviritys, etteivät ihan ruohonleikkurin alle joutuisi. Arvaa vaan montako kertaa joka vuosi ajattelen, että niillä täytyisi olla joku vakituinen, pysyvä tuki. Mitä lie luontoäiti ajatellut, kun noin painavan kukkasen teki ;) Ikäänkuin varteen sopimattoman.
Tuota mäkin mietin. Hänen poismenostaan on jo 19 vuotta, vähän sen jälkeen kun oli vietetty synttäreitä, olikin poislähdön aika. Vitsit en kai mä nyt vaan rupee pillittään...