Suurennuslasiviritys
Löysin edullisen suurennuslasin. Se oli melko iso, jonkinnäköinen jalkahärpäke mukana, eikä maksanut paljon (alle 4€). Kun noita helmitöitä teen, eikä silmät tahdo piisata. Pakkohan sitä sitten oli hiukan tuunata, kun ei se niineen ollut sopiva tarpeisiini. Juu, saa nauraa, nauroin itsekin ;DDD
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4nQzLZSWUrfOnlm2FAzv48uFcmAzbLCFgorAOWFSw1Wb_N0LDGZjnH_xt8FqNgmkhf6yIQ_bgbnIQyDQQ2DbnNRR2sS9ILumVmZW5QxE94XbVWW5BB-yC9Tmiq-7H5iUM0jp2F7ciN2w/s320/viritys1.jpg)
Ihan ekaks tuossa vasemmalla on pahvilaatikossa kuva siitä millainen sen pitäisi olla. Eli on kyllä paha kumarrella pöydän päällä, että näkis suurennuslasista. Siinä ei ollut mitään sen kummempia säädettäviä niveliä. Piirsin siihen pahvilaatikon kohdalle nuolen, mihin suuntaan sen suurennuslasin kuuluisi mennä, nythän tuo painuu liian alas. No sitten tungin tuohon saranoiden kohdalle (nuolet edessä) pahvilapun kummallekin puolelle. Tekstinä "älä hävitä", meillä kun on taipumusta hävittää tällaiset pahvinpalat. Ne estävät suurennuslasia kallistumasta liikaa. Ja tuo ylänuoli osoittaa, että siinä nököttää otsalamppu. Kummilempsut vielä varmistukseksi molemmin puolin. Tuo kun ei ollut valaistu, niin jotain täytyi keksiä. Olishan sen tietysti voinut otsaankin laittaa, mutta näin tuunauksestani tuli "täydellinen". Heheheh, piiitkä heheheheh!
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2T0Sp7Al_sU-8PoiMznrprvc4GRNF48Y9-HAYSRhGGqnVbXUIsp1-nQo4VIVjn4759rayv6dAf8IwucvT32sLDHOn5_8vI5hsfpcwV5uZnF1_e4elDNxQ3Rep1cQguvkL9rl-cujA1bg/s320/viritys+3.jpg)
Ja tässä vielä toiselta puolelta. Teippi otsalampussa kohdistaa valon oikein. Kaikkea sitä ihmisen mieleen juolahtaa, kun on olevinaan nuuka, eikä malta ostaa kunnollista lampullista suurennuslasia.
Nämä oli tosi pieniä helmiä ja tuon otsalamppu-suurennuslasi-härpäkkeen kanssa sain taiottua nuo helmet tuonne spiraaliin.
Spiraalin voi myös levitellä käsivarteensa tähän tyyliin.
Kukkakuvia
Ensimmäinen pioninkukka alkaa jo pullistelemaan. Pioni on muistutus isästäni. Hänellä oli aikoinaan pionipenkki koristamassa tienlaitaa, josta tontillemme saavuttiin. Isä tykkäsi häärätä kesäisin ulkona ja pionipenkki oli yksi hänen ylpeydenaiheensa. Osa näistä pioneista koristaa nyt kukkapenkkiäni. Yleensä ne kukkivatkin juuri isäni syntymäpäivän aikaan puolessa välissä heinäkuuta.
Kissankellot vai liekö harakankelloja.
Mä oon huono tunnistamaan kasveja.
Juhannusruusut kukkivat näin mahtavasti.
Kuva napsaistu sukulaisten puskasta, kun omaa ei ole.