keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Tilkuista kasattua, osa 2

KAITALIINA

Tässäpä vielä toinen kaitaliina, jossa olen käyttänyt itsevärjäämääni violettia kangasta:



Tässä valkoisella rajattu yksi tilkkuruutu, joka on tehty 9:stä pikkutilkusta 
Tässä neljän ruudun satsi, jota saatttaa olla vaikea hahmottaa valmiista kokonaisesta työstä.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Sinistä kaulalle

Tuosta aiemmin mainitsemastani Katie Hackerin kirjasta löytyi myös tällainen korumalli.

Vasemmalla punasävyinen on kirjan malli,
oikealla tekemäni sinisävyinen.

Tässä on käytetty kaulakorukokoista memorywireä.
Niskapuolella on sinistä sähköjohtoa.

Niskapuolelle laitoin pienet kukkakoristeet.

Korussa ei ole lukkoa lainkaan, vaan tuon memorywiren pitäisi pitää koru kaulalla.

torstai 11. helmikuuta 2016

Tilkuista kasattua, osa 1

KAITALIINA

Aina välillä hurahdan tilkkutöihin. Nuo violetit neliöt - värjäsin sen kankaan itse, ja taustakangas on samaa väriä. Ompelin muutaman napin sinne-tänne, samoin muutama pieni tupsu koristeeksi. 





maanantai 8. helmikuuta 2016

Vihreää ranteeseen

Sain joululahjaksi pojalta Katie Hackerin korukirjan. Kirja näytti tutunnäköiseltä, ja ajattelin että tää on voinut olla mulla kirjastosta lainassa.


Tykästyin heti tähän punaiseen rannekoruun ja päätin tehdä 
TNMO-korun (=tehdään niillä mitä on).







Korupiikkeihin on pujotettu vihreitä ja hopeanvärisiä rondelleja, ja *Coiling Gizmolla* työstettyjä metallilankakieruloita. Korupiikit on pujotettu vihreiden rondellejen ja hopeanväristen helmien kanssa vuorotellen kahteen memoryvaijeriin. Vaijerin pitää olla niin suuri, että se mahtuu suljettuna käteen, sillä viimeinen piikki sulkee alun ja lopun yhteen.

Myöhemmin löysin tuon kirjan kirjahyllystäni. Olin siis jo ostanut sen, vaikken siitä vielä ollut mitään tehnytkään. Sain kirjan vielä joulun jälkeen vaihdettua toiseen, onneks poika löysi kuitin.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Pitkävartiset nyörisukat

Taannoin mainitsin työn alla olevan paritkin pitkävartiset sukat. No, ne toiset on nyt valmistuneet. Hiukan erilaiset kuin normaalisti. Alunperin taisin bongata nää *UltSukan* blogista ja ihastuin oitis. Jostain sieltä sitten löytyi linkki ohjeeseen, joka löytyi *Nemiran* blogista. Mulla vaan on ongelmana noi paksut pohkeet, niin jouduin sitten tekemään väliin useita lyhennettyjä kerroksia.

"Mustan kissan paksut pohkeet"

Kaiken kukkuraksi mun matemaattiset taitoni on olemattomat, ja yritin pelata varman päälle. Sukista tuli aivan liian isot, hankkii valua pidemmän päälle alas. 130 silmukkaa oli liikaa, kun alkuperäisessä ohjeessa oli 100 s. Ehkä n. 110 s. olisi riittänyt. Lisäksi levitin hiukan liikaa sekä ylhäältä että alhaalta. Pitäisköhän näihin laittaa vielä joku stayup-nauha, niin pysyy paremmin ylhäällä, tai laittaisko sukkanauhat? ;) Tosin toi valuminen kyllä taitaa johtua mun jalan mallista. Mutta seuraavissa sukissa tiedänkin sitten mitä teen. Nää olis varmaan ihanat koko jalan mittaisenakin, eli ihan reiden ylös asti.

Kasaamista vaille valmiit

Reunaan virkkasin vielä "nyörikujan".


Hätäpäissäni virkkasin ensin mustalla ketjusilmukkannauhat.

Myöhemmin tein pinkit kierrenauhat.


Tämmöset nää ny sitte o. Ihanallämpöset. ♥

lauantai 23. tammikuuta 2016

Haarniskapipa

Männä syksynä, vai oliko se loppukesää vielä, vierailin ystäväni luona Raumalla. Kaveri kierrätti mua pitkin Wanhaa Raumaa ja poikkeiltiin kaikennäköisissä liikkeissä. Jossain käsityöalan putiikissa bongasin aivan ihastuttavan pipan. Joo-o, tää seniori ihastui siihen hauskaan pipoon ja meinasi ostaa sen. Hinta kuitenkin hirvitti (tais olla yli 50€), kun oli tullut jo ostiskeltua kaikennäköistä. Kaveri sanoi, että piankos sää sen itte tempaiset. No netistä vaan mallia hakemaan, mutta tuolla otsikon nimellä haettuna ei tainnut tulla osumia. Jotenkin sitten löysin enkunkielisiltä sivuilta pipan oikean nimityksen eli suomeksi ritarin kypärä. Suomenkielistä ohjetta en kuitenkaan löytänyt, kuin lapsen koossa. Häh, eikai se vain lasten oikeus oo pukeutua hauskaan pipaan, eihän? Kai muutkin saa, saahan? No ei auttanut kuin etsiä jostakin lehdestä virkatun pipan ohje, joka sekin löytyi vain kiinteillä silmukoilla. Pah, minähän teen sen kokonaisilla pylväillä. Kyllä senverran tahein tämän kanssa, että se +50€ on pikku summa sen rinnalla. En ehkä ihan heti alkaisi toista tekemään. No nyt on jo pahin helpannut, että ehkä sittenkin...joskus.

Oikeelta ja vasemmalta.

Edessä "silmikko"

Harjakset on tehty solmupuulla.

Hehkee linnanneito ;)

Siinä se nyt sitten on harjoineen kaikkineen.

"Silmikko" on irroitettavissa ja sen voi kääntää alas kasvojen eteen kovalla pakkasella.
Harjaksia pohdein pitkään tärkkäisinkö ne tai käyttäisinkö kovettavassa liimaseoksessa. En kuitenkaan tehnyt kumpaakaan, sillä minusta se on parempi noin, että ne putoaa sivulle.

Joo ja sitten siihen kehtaako tää päässä kulkea missään. Aluks en kehdannut, sitten laitoin sen jonnekkin koiranpissitysmetsälenkille, sitten kotinurkkien koiranpissityslenkille ja nyt jo kehtaan kulkea 2,5 km:n matkan äitimuorin luokse muuttolaatikoita pakkaamaan. Ei ainakaan vielä ole kukaan päin naamaa nauranut, paitsi minä itte - peilistä :)

PS. Joku enkkuu taitava voi hyötyä tästä linkistä: http://www.ravelry.com/patterns/library/mens-knight-helmet-hat

Ja täältä löytyy maksullinen versio, jos joku haluaa:
http://www.ravelry.com/patterns/library/knight-helmet-moveable-visor-face-mask-8-sizes---newborn-to-large-adult

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Rouva Violetti

Huppis, tään oon vallan unohtunut laiskuuksissani esitellä:



"Kapussin" tein itse massasta.

Tää oli selainen työ, että mulla oli tähän vain kuvia korusta, jollaisen asiakas halusi. Ei ohjetta. Eikä sitä todellakaan pystynyt kuvista lukemaan, miten se on tehty. Niinpä jouduin sitten kehittelemään tyylin, jolla sain jotakuinkin samantapaisen kuin alkuperäinen. Ihan täysin tyytyväinen en koruun ole, mutta se kuitenkin kelpasi tällaisenään tilaajalle. Ja huh, mun ei tarvinnut alkaa purkamaan sitä. Kauan siinä meni aikaakin, kun monta asiaa sai moneen kertaan tehdä. Kaunis siitä kuitenkin vikoineen kaikkineen tuli, paljon kauniimpi kuin kuvat antaa ymmärtää. No ehkä ensi kerralla tulee jo parempi, eikä tarvi tahia niin paljon. Tosin en oo varma siitä ensi kerrasta :D

lauantai 16. tammikuuta 2016

Sukkasii

Mä olen villasukkien suurkuluttaja. Mä käytän villiksiä lähes aina: kesät-talvet, yötä-päivää. No, en käytä saunassa enkä uidessa. Enkä ehkä kesäkengissäkään. Itte asiassa vois tehdä varpikkaat, ni sitte käy kesäkengätki ;D
Mutta nyt talvellakin, kun lenkkarit on edelleen lempikengät, sujautan varpaat villiksillä kuorrutettuna lenkkareihin. Ja pahimmilla pakkasilmoilla sujautan kotonakin kahdet villasukat päällekäin. Varsinainen viluvarvas. Höh!

Niinpä niitä sitten tikuttelee minulle sekä äitini, että minä itse. Ja sainpa kerran kauniit sukat (2 ekaa kuvaa) ja tuubihuivin (2 seur. kuvaa) huutamalla täällä blogistaniassa "hep!". Kiitos, *Aikku*, ovat lämmittäneet kovasti vilukissaa ♥ :





Nää kudoin ennen joulua:


Ja ennen joulua, kun vierailtiin Tallinnassa, ostin sieltä pari lankakerää. Toista sukkaa syntyikin matkan varrella näin pitkälle:

Varren aloitin hotellihuoneessa ja muuten kudoin hämyisessä laivan bubissa ja kotimatkalla melko pimeässä bussissa.
Taisin miltei nukahtaakin välillä, samalla kun kudoin ;)
Heh, mies välillä ihmettelee, kun kudon sukkaa simmut kiinni :)

Toinen valmistui vasta tämän vuoden puolella.
Mun saapassukat pitää olla melko ohuesta langasta ja lyhyellä varrella. Sellaisia nää viimeiset nyt sitten on. Kotona pidän yleensä paksumpia sukkia ja jos sääret palelee, niin tietty pitkävartisia. Tällä hetkellä mulla on menossa paritkin eri pitkävartiset. Toiset tosin saattaa jäädä säärystimiksi, riippuen kutomisinspiraatiosta.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Synttärilahjusta äireelle

Äiti sai *ruusutarhansa* joululahjaksi. Ja vuoden ensimmäisen päivän ja merkkipäivänsä kunniaksi annoin hänelle tämän korun, jonka olin tehnyt jo ajat sitten:

Nauhaosa: neljän helmen kalanruotopisto

Nauhassa valkoisia siemenhelmiä

Helmihatutkin tein ite, kalanruotopistoilla nekin.
Punaiset helmet tuli aina yhden kalanruotoparin väliin.

Riipus on kolmiulotteinen, täytteenä vanua.
Pohjasta roikkuu tuollaiset helmirimpsut.

lauantai 9. tammikuuta 2016

Lariat-ruusuköynös

Tämä piipahtikin jo edellisessä bloggauksessa:
(Kuvia klikkaamalla saat ne hieman suuremmiksi)






 

Kaula-osa on tehty 11/0:n siemenhelmistä kalanruotopistolla. Tuo Lariat nimitys tulee korun mallista, siinä ei ole varsinaista lukkoa, vaan itse koru tulee tuosta lenkistä läpi. Sitä siis kutsutaan lariatiksi. Nuo ruusut ja niiden lehdet on vielä pienemmillä 15/0 siemenhelmillä tehty. Nuo neljän punaisen helmen rykelmät kuvaa ruusunnuppua. Jokaisen köynöksen päässä on punainen pisara, jonka päällä on kukkahelmihattu. Huh, silmät oli taas hetken aikaa ristissä tätä tehdessä ;)