Ruusurannekoru

Kyllä täällä vielä koruja ja muitakin helmitöitä silloin tällöin tehdään, vaikka tahti onkin tainnut hidastua. Neulomiset, virkkaukset ompelut ja makrametyöt vievät kuitenkin myös aikaa. En muista koska tämän korun olen tehnyt, mutta tässä olisi ruusuinen rannekoru:

Korun alapuolella on vihreää huopakangasta, päälle liimasin muutamasta kohtaa pinkinväristä nahkaa, joka kimaltelee hiukan foliomaisesti. Sen kiinnitin sen reunaan pinkeillä siemenhelmillä ja sitten kuvion kimppuun. 

Tässä koko koru avattuna, ilman turvaketjua.

Ruusussa on vaaleanpunaisia paljetteja ja pinkkejä siemenhelmiä. Nuppujen virkaa toimittavat nuo pienet yksittäiset paljetti-helmi-siemenhelmi-systeemit. Vihreät lehdet ovat askartelusta tuttuja paljetteja, ja vihreät siemenhelmet toimittavat varren / köynöksen virkaa.

Tässä vähän lähempää kuvaa yksityiskohdista.

Kiinnitys rapulukolla ja turvaketjulla.

Koru on kädessä kevyt ja mukavan pehmoinen. Hellesäällä saattaa kyllä olla hiostava vaikka onkin kesäinen koru - en ole testannut. 

Harmaa arki

 Jonsukkakirjan innoittamana tein nämä sukat miehelleni. Nämä olen näköjään kutonut kaapeleilla ihan "oikeinpäin". Ekan kuvankin olen huomannut ottaa vasta puolvälissä jalkapohjaa. Ei nää toki oikeesti ole mitkään Jonsukat, ku ei ole edes jalkapöydässä niitä raitoja. Yritin päästä mahdollisimman simppelilla kuvioinnilla.

Ja palataas sitten vähän ajassa taaksepäin. Nämä kudoin jo ennen joulua. Poikani pyysi, että kutoisin hänen tyttikselleen pitkävartiset sukat joululahjaksi. Sanoin, etten voi tuosta vaan kutoa, että pitkävartiset vaatii vähän sovittelua välillä. Ja mitä jos hän ei tykkääkkään. Silloin olisin tehnyt ison työn aivan turhaan. Joten soveimme, että kysytään häneltä suoraan millaiset tahtoo. Hetken miettimisen jälkeen löytyi tällainen Merja Ojanperän malli, löytyi netistä ja jonkun kässälehden sivulta: 

Aluksi hän mietti valkoista väriä, mutta totesi sen liian araksi väriksi. Itseltä löytyy Novitan Nalle graffittia, ja sovittiin että siitä tehdään. Sukat oli alunperin jossain Ojanperän pitsisukkakirjassa, mutta tässä oli kyllä aikalailla palmikointia tuossa etupuolella, eli mulle aika suuritöiset. Mutta niinvain sain valmiiksi ennen joulua. Aika huonosti näkyy tuo kuvio tuossa värissä, eikä mulla ollut muutakuin nuo pari kuvaa tallella noista sukista.

Raitaa pukkaa

 Aikoinaan kun aloitin tään blogin, oli tarkoitus laittaa tänne kaikenlaisia tekemiäni käsitöitä. Mutta niin vaan kävi, että helmiharrastus vei vahvasti mukanaan, niin enimmäkseen helmitöitä olen kuvannut. On toki toisinaan muutakin ollut. Nyt tuo koronapallo taitaa olla viimemmäksi valmiiksi asti tekemäni helmityö. Sukkien suurkuluttajana olen toki myös sukkia paljon kutonut, eritoten itselle, mutta jokuset myös muille. Viime jouluna sain äidiltäni joululahjaksi Jonsukat -kirjan. Meinasin sen ensin itse ostaa, mutta äitini, jota olin silloin juuri kuskaamassa kaupungilla, halusi ostaa sen joululahjaksi minulle. Okei, mulle se passasi, lyhyen kaupassaselaamisen jälkeen en sitten kirjaan kajonnut ennen joulua, jolloin kuorein sen "yllättyneenä" paketista. Aluksi kirja tuntui kiinnostavalta, mutta myöhemmin havaitsin, että kirjoneulekuviot olivat vähiin päin jollain tavalla samanlaisia. Lisäksi suurin osa pitkävartisista sukkamalleista oli melko kapeapohkeiselle jalalle.  Mulla on todella paksut pohkeet ja löytyihän sieltä toki ainakin yksi paksupohjemalli, jota sitten muokkasin, taisin hiukan levittää lisääkin pohkeessa. Tuo väriyhdistelmä löytyi lyhytvartisena, mutta muokkasin sen pitkävartiseksi. Se kirjassa on hienoa, että siinä on mahdollista suunnitella oma malli varmaan kaikista töistä, joita siellä oli muitakin kuin sukat. Oli pipoa ja vantusta ja säärystintä. Nythän häneltä on tullut jo uusikin kirja tänä syksynä. Tuskin ostan sitä, kun varmaan kaikki on taas lähes samanlaisia. Haluan tehdä muunkinlaisia sukkia.  *Raitalampaan* sivuilla oli muuten kuvaus tästä uudesta kirjasta, senkään perusteella tuskin ostan, ainoa kiinnostava kuvien perusteella oli hiuspanta. Mutta tässä nyt siis nuo tekemäni Jonsukat:

Tietysti piti vielä sen verran muokata ohjetta, että varpaista aloitin, niinkuin nykyään monasti teen.

Näistä tuli tosin aavistuksen liian rintavat, mutta pääasia, että mahtuu.

En halunnut sukista ihan symmetrisenvärisiä, vaan aloin värit siitä kohtaa, miten ne kerässä oli. Olishan sitä toisesta voinut poistaa pätkän ja aloittaa samasta, mutta en tosiaan halunnut.

Apuna kirjoneuleessa oli langanohjain, joka kyllä aika äkkiä alkoi hiostaa, mutta siihenkin olen jo tottunut tässä parin - kolmen vuoden aikana kun se on mulla ollut.

Aina ajoittain piti sovittaa, niin innostunut olin tästä väriyhdistelmästä.

Tämmöset niistä nyt sitten tuli. Ja rintavuutta lukuunottamatta just passelin kokoiset, ei putoa jalasta, eikä ollut liian pienet.

Varmaan vielä joskus teen kirjan ohjeilla pipon ja vanttuutkin, ja ehkä sommittelen piposta sen pannankin. Nyt on muuta työn alla, niin en ehdi.

Kylläpä aika vierii

Onpas sitä aikaa vierähtänyt edellisestä postatuksesta, ei ihan neljää vuotta, muttei paljon muutakaan. Lieneekö täällä edes lukijoita enää? Jotenkin sitä väsähti tappelemaan näiden kuvien kanssa, olen niin surkea kuvaamaan, vaikka jonkinäköistä opetustakin siihen sain silloin kurssilla.

Kuten kaikki tietävät, korona puski itsensä maailmalle ja Suomen kamaralle viime keväänä. Jotenkin oli sellainen olo, että tähänkö tää elo loppuu. Varsinkin kun luki ja kuunteli niitä juttuja Espanjasta ja Italiasta. Ja nyt syksyllä tuo uusiksi alkanut kierros, eikö tuo nyt voisi jo loppua. Lieneekö edes mahdollisesta rokotteesta apua, kun tauti voi uusia jo parin kuukauden sisällä. Eikö sairastaminen tuotakkaan vasta-aineita riittävästi? Tuohon ahdistukseen tein keväällä oman koronan. Tässä teillekin Korona, Covid19, olkaa hyvät:

Styrox-pallon halkaisja on 5 cm. En muista tuon piston nimeä, mutta aluksi tein keskiosan ikäänkuin vyöksi. Kiinnitin sen nuppineuloilla työn helpottamiseksi.

Sen jälkeen aloin työstämään toista puoliskoa peyote-pistoilla.

Sitten totesin, että kun teen työtä mustalla langalla, niin tuo valkoinen taustaväri ei oikein sovi. Niinpä maalasin pallon mustaksi.

Ja sitten toisen puoliskon kimppuun. Tämän osan sain valmiiksi muutamassa päivässä. En toki tehnyt tätä joka päivä.

Mutta viimeistely veikin sitten paljon enemmän aikaa, kun lankaa piti pujotella sekalaiseen suuntaan noita "trötöjä" kiinnittäessäni. "Jäkälän" virkaa toimittaa muutama helmihattu. Tein jo heti alussa reiän pallon keskelle, mahdollista kiinnitystä varten. En tosin ole vieläkään päättänyt mikä siitä tulee. Kaulakoruksi se olisi vähän suuri. Ehkä laukkukoru? Tai vaan kirjahyllyn koriste. Tähän sain kuitenkin purettua pahimmat pelkoni silloin keväällä. 

Noista kuvista katselin, että olin aloittanut tämän 19.3. ja valmista on ollut 28.3.

Niin, ja mainittakoon vielä, että tää taisi olla ensimmäinen (ja toistaiseksi viimeinen) täysin itsesuunnittelemani helmityö.

Hiuspanta

Joskus aikaa sitten mietein, että tarvisin päähäni jonkun pannantyyppisen koristeen pitämään hiusket kurissa. Niinpä tuumasta toimeen.

Aluksi järjestelin vähän helmiä hahmotelmaksi.

Huovasta leikkasin sopivan palan.

Aloitus keskeltä, siinä on ihan vaan kukikas nappi keskustana,

Sitten pikkuhiljaa lisää tavaraa ympärille.

Toinen pää vielä odottaa helmiä.

Kuminauha ommeltiin taustahuopaan koneella, siten ...

...siten alkoi reunan huolittelu helmiä siihen ompelemalla.

Siinä se ny sitten on.

Takaa kuminauhoineen päivineen.

Edestä.

Toinen reuna näyttää tältä.

Ja toinen tältä. Pientä eroavaisuutta, ei ole symmetrinen tämä.

 Lopputulema oli, että tästä tuli hiukan liian pramea, ei tämmönen päässä kehtaa mennä yhtikäs minnekkään, pitävät ihmiset vielä hulluna ;) Täytyis vamaan tehdä hieman huomaamattomampi joskus.

Teatterilaukku ja kaulakoru lahjaksi

Tervehdys, pitkästä aikaa!

Vähän on aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä, lieniskö jo aika?
Pidemmittä puheitta ja sen enempää poissaoloani selittelemättä.

Viime elokuussa oli kälyn syntärit. Tein hänelle teatterilaukun (muistamatta, että olin hänelle joskus aiemmin antanut töissätekemäni vasaavanlaisen, vähänks nolotti).

Otetaan kirja (tai pari, jos tekee toisenkin), poistetaan siitä sivut ja otetaan käyttöön pelkät kannet. Ei ole pahitteeksi jos kirjan kannen väri on lähellä lahjan saajan lempiväriä, mulla ei tainnut olla, se selvisi myöhemmin. Kirja saa mielellään olla paksuhko. Mulla kyseessä oli kirjaston poistokirjoista ostetut MariaJotunit.

Painetaan jollain terävällä (esim. lyijykynällä tai neulalla) jäljet n. 5 mm päähän toisistaan ja kirjan reunasta, viivotinta apuna käyttäen. Ei kuitenkaan selkämykseen. Sen jälkeen porataan pienenpienellä poranterällä reiät jälkien kohdalle, poranterä n.1-1,5 mm. 0,8 oli liian pieni, neula ei mahdu liian pienestä reiästä. Tässä vaiheessa olen unohtanut kuvata, mutta nyt ommellaan sisäpussukka, ja kiinnitetään se noista rei'istä ommellen kirjankansiin. Pussin sisälle voi halutessaan ommella vaikka pikkutaskun.

Läppään löysin vanhasta puretusta kassista magneettilukon ja toinen puolisko kiinnitettiin kirjankanteen, ennen sisäpussin ompelua.

Tuossa kirjastonkirjassa oli tietenkin takana tarra, joka ei lähtenyt millään täydellisesti pois, niinpä koristelin sen tuolla punaisella "seksipitsillä" edestä taakse asti. Sitten olikin korun vuoro.

Olin jo aiemmin tehnyt massasta erillaisia kapusseja, tässä ruskeat. Olin mielestäni usein nähnyt jonkinsävyistä ruskeaa hänen yllään, siitä kuvittelin hänen pitävän ruskeasta. Näistä ylin rivi valikoitui tähän koruun.

Ja tällainen koru siitä sitten syntyi, melko nopealla aikataululla vielä. Taisin viimeistellä tään ihan samana päivänä kun vietiin tämä hänelle.

Koru itsetehtyyn rasiaan ja rasia kassiin. Ai, taisipa mukaan mennä vielä koruun sopivat korvikset, vaikken niistä näköjään ole muuta kuvaa ottanutkaan, kuin mitä tuossa yläpuolen kuvassa pilkistää.

Kassi kiinni ja pakettiin, paketin jätin vielä senverran auki, että sain sujautettua menomatkalla hakemamme teatteriliput sinne. Taisiis toisen jätin itselle ja sanoin, ettet voi kaveria valita, saat minut ;) Myöhemmin kävimme sitten katsomassa avioliittosimulaatorin Porin teatterissa, ja mukavaa oli!

Tilkuista kasattua, osa 2

KAITALIINA

Tässäpä vielä toinen kaitaliina, jossa olen käyttänyt itsevärjäämääni violettia kangasta:

Tässä valkoisella rajattu yksi tilkkuruutu, joka on tehty 9:stä pikkutilkusta 

Tässä neljän ruudun satsi, jota saatttaa olla vaikea hahmottaa valmiista kokonaisesta työstä.