torstai 19. tammikuuta 2017

Teatterilaukku ja kaulakoru lahjaksi

Tervehdys, pitkästä aikaa!

Vähän on aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä, lieniskö jo aika?
Pidemmittä puheitta ja sen enempää poissaoloani selittelemättä.

Viime elokuussa oli kälyn syntärit. Tein hänelle teatterilaukun (muistamatta, että olin hänelle joskus aiemmin antanut töissätekemäni vasaavanlaisen, vähänks nolotti).


Otetaan kirja (tai pari, jos tekee toisenkin), poistetaan siitä sivut ja otetaan käyttöön pelkät kannet. Ei ole pahitteeksi jos kirjan kannen väri on lähellä lahjan saajan lempiväriä, mulla ei tainnut olla, se selvisi myöhemmin. Kirja saa mielellään olla paksuhko. Mulla kyseessä oli kirjaston poistokirjoista ostetut MariaJotunit.


Painetaan jollain terävällä (esim. lyijykynällä tai neulalla) jäljet n. 5 mm päähän toisistaan ja kirjan reunasta, viivotinta apuna käyttäen. Ei kuitenkaan selkämykseen. Sen jälkeen porataan pienenpienellä poranterällä reiät jälkien kohdalle, poranterä n.1-1,5 mm. 0,8 oli liian pieni, neula ei mahdu liian pienestä reiästä. Tässä vaiheessa olen unohtanut kuvata, mutta nyt ommellaan sisäpussukka, ja kiinnitetään se noista rei'istä ommellen kirjankansiin. Pussin sisälle voi halutessaan ommella vaikka pikkutaskun.


Läppään löysin vanhasta puretusta kassista magneettilukon ja toinen puolisko kiinnitettiin kirjankanteen, ennen sisäpussin ompelua.


Tuossa kirjastonkirjassa oli tietenkin takana tarra, joka ei lähtenyt millään täydellisesti pois, niinpä koristelin sen tuolla punaisella "seksipitsillä" edestä taakse asti. Sitten olikin korun vuoro.


Olin jo aiemmin tehnyt massasta erillaisia kapusseja, tässä ruskeat. Olin mielestäni usein nähnyt jonkinsävyistä ruskeaa hänen yllään, siitä kuvittelin hänen pitävän ruskeasta. Näistä ylin rivi valikoitui tähän koruun.


Ja tällainen koru siitä sitten syntyi, melko nopealla aikataululla vielä. Taisin viimeistellä tään ihan samana päivänä kun vietiin tämä hänelle.





Koru itsetehtyyn rasiaan ja rasia kassiin. Ai, taisipa mukaan mennä vielä koruun sopivat korvikset, vaikken niistä näköjään ole muuta kuvaa ottanutkaan, kuin mitä tuossa yläpuolen kuvassa pilkistää.



Kassi kiinni ja pakettiin, paketin jätin vielä senverran auki, että sain sujautettua menomatkalla hakemamme teatteriliput sinne. Taisiis toisen jätin itselle ja sanoin, ettet voi kaveria valita, saat minut ;) Myöhemmin kävimme sitten katsomassa avioliittosimulaatorin Porin teatterissa, ja mukavaa oli!

2 kommenttia:

  1. Onpa vinkeä tuo kassi! Tuollaista tekis itsekin mieli kokeilla, vaikken käyttää osaisikaan. Kaikki kulkee aina olkasäkissä mukana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä, siitähän voi tuunata aivan millaisen haluaa. Mä tosin en ole vieläkään saanut tehtyä itselleni omaa uutta, kun hukkasin ekan version, enkä ole sitä vielä tähän päivään mennessä löytänyt. Tuo olkahihna on muuten tehty Hilos La Espiga -langasta kumihimolla. Olkasäkki on hyvä normaalioloissa, mutta kun lähtee teatteriin niin lippu, känny ja hieman rahaa mukaan riittää (ehkä nenäliinakin, näytelmän luonteesta riippuen). Eihän tuohon pieneen kirjalaukkuun paljon muuta sitten mahdukkaan.

      Poista