sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Karmealuks

*Ellin* blogissa jo vähän kerroinkin meidän *Tallinnan reissustamme*. Elikkä vietimme pari vuorokautta reissussa. Eka yö oli XPRS-laivalla ja toisen yön vietimme hotelli Euroopassa, joka on ihan siinä D-terminaalin vieressä. Hotelli ei ulkoapäin ollut mitenkään erityisen kaunis, mutta huone oli kyllä huomattavasti parempi kuin aiemmilla kerroilla yöpymässämme Central hotel OÜ :ssa.

Laivalta lykätään poisjäävät ihmiset pihalle jo aamu-seitsemän aikaan. Mitä tekee Tallinnassa siihen aikaan, kun pääosa liikkeistä aukeaa vasta kymmeneltä? No meidät vietiin aamupalalle ja se olikin tosi hyvä, toisin kuin seuraavana aamuna hotelli Euroopassa, jossa oli mielestäni aika surkea aamupala. Euroopassa valinnanvaraa oli vähemmän kuin missään muualla. Eniten ehkä jurppi se, että pekoninviipaleet eivät olleet rapeaksi paistettuja ja maistuivat oudoilta. Reissussa ollessa niitä täytyisi olla, ja niiden pitäisi olla rapsakoita. Sieltä ei myöskään löytynyt karjalanpiirakoita, mitä muualta yleensä löytyy. Lihasiivut olivat myös huononmakuisia. Munakokkelista sentään pidin :)
Niin, kello ei ollut vieläkään kymmentä, kun kaikki olivat saaneet syötyä (siis tuossa ensinmainitussa paikassa). Aamupalan jälkeen meidät vietiin ensin Ülemisten ostoskeskukseen, jossa muutama liike jo oli auki. vaan odotteleppa siinä sitten muidenkin liikkeiden aukeamista! Kävelemistä edestakaisin - jalat kipeinä! Ugh! Myöhemmin kävimme vielä Rocca Al Maressa, siellä kaikki olikin sitten jo auki. Kävelemistä edelleen. Ja kävelemistä myöhemmin illalla kaupungilla, kun kävimme ruokapaikkaa etsimässä. Huoneet saatiin Euroopasta 2-3 aikaan ip, ja ne piti luovuttaa seuraavana aamuna klo 11.00 mennessä.

No, sitten siihen kaikkeista pahimpaan kokemukseen Tallinnassa. Ei, ei meitä ryöstetty, ei mitään sellaista. Vaan minähän olin hinkunut Karnaluksiin, joka on käsityöalan tukkuliike. Kovasti porukat netissä olivat sitä kehuneet suorastaan paratiisiksi. Paremminkin se on se toinen paikka. Isäntä ei olisi sinne halunnut, muttei suostunut mua sinne yksinkään päästämään. Lähtöpäivänä meillä oli kuitenkin vielä useita tunteja aikaa käydä siellä pirssillä, ennen laivaan nousemista. Niinpä nappasimme taksin ja ajoimme sinne. Perillä kuski ajoi meidät väärälle ovelle, onneksi sisällä oli henkilö, joka tiesi, että kauppa sijaitseekin naapurirapussa. Sinne siis. Jo ovella sen oikeastaan huomasi. Talvipompat päällä - oli kuin saunassa. Porukkaa oli jonkin verran ja lisää tuli koko ajan, niin että alkoi ahdistaa. Liiketilat oli äärettömän ahtaat, hyllyjen välissä ei välttämättä ollut tilaa kuin yhdelle. Huoneet oli sokkeloiset, enkä oikeastaan löytänyt sieltä juuri muuta, kuin jokusen helmipussin. Ne hamstrasin suht pikaseen koriini ja eikun äkkiä kassalle. Kassalla oli pari ihmistä ennen minua ja tämä olikin kaiken pahan alku ja juuri. Siis kassa ei vetänyt yhtään. Seisoimme jonossa takki päällä varmaan ainakin kolme varttia, hikivesi valui pitkin selkää (ja ulkona pureva tuuli). Kassoja oli tasan kaksi, joista toisessa oli kaksi naista. Toinen heistä mittasi ostoksia naisille, jotka sillä hetkellä olivat maksamassa. Toinen näpytteli ostoksia kassaan. Oli kaikenmaailman rullia pitsiä ja vinonauhaa, ym. Kun vihdoin ja viimein päästiin siihen asti, että kassarouva sanoi loppusumman, joka oli yli 500 €, sanoi ostaja, ettei voi olla totta. Arvatkaapas mitä, eikös vain kaikki mennyt uusiksi. Toinen taas mittaamaan ja tarkistamaan joka nauhan ja nippelin hinnan erikseen hyllyn reunasta. Siis niin raivostuttavaa. Toisella kassalla vähän samanlainen juttu, mutta vain yksi kassarouva!! Kun olimme aikamme jonottaneet, riitti isännälle. Hän lähti edellä ulos, minä yritin vielä pari sekuntia jaksaa, vaan ei, en jaksanut. Yritin toiselle kassarouvalle sanoa, että tilaisi meille taksin alas (kuten minua oli neuvottu tekemään). Tämä ei reagoinut mitenkään. Nakkasin korin lattialle ja lähdin ukon perässä ulos. Pihalla näimme onneksi taksin, joka kuitenkin oli varattu. Mies pyysi kuskia tilaamaan meille taksin, joka tulikin melko pian. Takaisinpäin kyyti maksoikin lähes tuplasti, kun jouduimme joka valoihin pysäämään ja niitä oli paljon. Eipä tartte enää ikinä hinkua sinne!

Miksi ihmeessä sitä liikejärjestelyä ei olisi voitu suunnitella toisin. Ensinnäkin kyltti ulkopuolella olisi ollut kova sana liikettä etsivälle. Avarammat tilat ja käytävät. Myyntitiskejä sinne tänne, joissa mitataan ja hinnoitellaan tuotteet valmiiksi kassaa varten. Myyjiä ja kassoja enemmän. Kassat niin, että sisään ja uloskäynti on hieman eri kohdissa. Nyt tultiin kahden kassan välistä sisälle, oli yksi jono, joka jakautui kahdelle kassalle, ja joiden välistä tosi ahdas kolo tulla sisään. Moni kääntyikin jo ovella pois. Kassat toimimaan nykyaikaisesti, nää oli aivan hirveät, joka tuote naputeltiin johonkin kassaohjelmaan sisään. Tuotteet voisi myös hinnoitella ALV:n sisältäväksi, ei tarvitsisi enää kassalla moisia laskea. Ja lopuksi: missä se kiuas oli, olisin voinut heittää vielä vähän löylyä!!!?
Voiko karmeampaa myymälää olla, ei enää ikinä Karnaluksiin = Karmealuks! Törkeää asiakkaiden aliarviointia. Ei varmaan montaa asiakasta ehdi päivässä kassan läpi kulkemaan. Miten tuollainen liike voi menestyä? No olihan se tietysti tukkuliike, mutta myyvät kuitenkin kaikille, tyhmille turisteillekin. Jos jaksavat jonottaa kassalle tuntikausia.

No rantaan taas päästyämme kierreltiin vielä Merekeskuksessa, isommat ostokset oli jo tehty, mutta jotain pientä vielä tarttui mukaan. Sinne rantaan, olikohan se nyt sitten A-terminaalin lähelle, oli tullut uusi kaupparakennus, kävimme katsomassa sielläkin. Vähän Merekeskuksen tapainen, mutta pienempi, eikä siellä ollut niitä karmeita rättiputiikkeja, joita on Merekeskuksen puolella pullollaan. Sieltä löytyi myös osasto, missä myytiin Hiidenmaalaisiä käsitöitä. Ihan kiva, mutta tyyriinpuoleinen.
Kameraa ei tullut nytkään mukaan, joten tuli tylsä kuvaton postatus, täynnä pahaa mieltä. No tää oli vain pieni osa reissuamme, ei se koko reissu nyt hukkaan mennyt. Mä vaan putsasin tällä pahaa mieltä pois. Ja myöskin vähän tiedoks niille, jotka haikailee sinne Karnaluksiiin. Ei todellakaan kannata, josset halua haaskata aikaasi tuntikausia saunanlämpimässä kassajonossa.
Laivaan pääsimme heti sisälle, kun sinne menimme ja hyvissä ajoin menimmekin. Kiva on joskus lähteä reissuun, mutta vielä mukavampi on kotiin palata ja saada mäyräkoirapusut ja -intopiukeet vaikka keskellä yötä. Yhtä kaivattiin ja yksi ainakin oli onnellinen kun palattiin. Tässä kuitenkin vielä kuva kaipaajasta ja kaivatusta, vaikka kuvattoman postatuksen lupasinkin:

"Jaahas, tulitte sitte vihro ja viime kotii. Missäs sitä ollaa oltu? Toittekste mul mitää?"

14 kommenttia:

  1. Ai harmi, että Karnaluksista tuli sinulle Karmealux-kokemus. Minulle se kauppa oli kuin käsityöntekijän aarreaitta:) ja silloin siellä ei ollut kuin ihan muutama ihminen ja kassa toimi jouhevasti. No pienistä ikävistä kokemuksista voi tulla juuri sellainen kokemus, että "ei enää koskaan" ja ymmärrän. Eikös ole kuitenkin ihanaa, kun tulee kotiin ja siellä odottaa vilpittömän iloinen mäyräkoira? Terveisiä M-L ja Ossi, jolta Ellille muiskaus:>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi olla totta, mites sulla on noin helppo kokemus. No, se tietysti auttaa, ettei ihmisiä ole montaa, eikä heilläkään olisi paljoa ostettavaa, tai ainakaan mitään mitattavaa. Ei noi kassat voi toimia jouheasti, ei mitenkään. Ihmettelen suuresti. Mutta eikö se sinustakin ollut ahdas? Kuuma?
      Juu, kotiintulo oli aivan fantastinen, eikä vähiten mäyriäisen vuoksi. Terkkuja myös sinne ja Ossille vasta-muiskaus Elliltä!

      Poista
    2. No minä satuin sinne arkipäivänä ja ihan heti kaupan avaamisen jälkeen. Tiesin mitä hain ja kysyin, missä se on ja poimin ostokseni. Siinä sivussa sitten ihmettelin, että onpa paljon kaikkea mahdollista:) ja painelin suoraan kassalle, jossa ei tainnut olla vielä yhtään ihmistä:) Värilliset pellavalangat olivat noin 1/3 osa Suomen hinnoista, joten täältä Helsingistä käsin ne kannattaa hakea Tallinnasta, jos vähänkin enempi ostaa. Saa syödä vielä lounaan ja lipun hinta, niin silti tulee halvemmaksi... Terkkuja M-L

      Poista
    3. No sulla on käynyt hyvä tuuri. Ehkä tuo arkipäivä ja juuri liikkeen avaamisaikaan meno auttoi. Me oltiin lauantai-iltapäivällä, ehkä n. 13.00 aikaan likkeellä. Ja se, että oot ilmeisesti ennenkin käynyt ja näinollet tiesit mitä ja mistä hait, ei varmaankaan pahentanut asiaa. Se että pääsee ekana kassalle on ihan parhautta tuossa liikkeessä.
      Minut tuo käynti söi kyllä henkisesti ihan puhki, ei kyllä tee enää mieli sinne. Nopeammat kassat ja avarammat tilat, siinä olis kaksi tärkeintä parannusehdotusta. Ja muita ehdotuksia tulee sitten liuta perässä.

      Poista
    4. Olin kyllä ihan ensimmäistä kertaa eläissäni siellä, yhden käsityöbloggaajan neuvomana:) Voin kyllä kuvitella, että la-iltapäivä voisi olla se pahin mahdollinen aika visiteerata siinä liikkeessä. Tilat ovat ahtaat, sitä ei käy kieltäminen ja kun tavaraa on lattiasta kattoon, niin se lisää sitä ahtauden tuntua. Ymmärrän kyllä tuon sinun tilanteen. Voi olla, että olisin kanssa saanut itkupotkuraivarit moisesta. Mutta, olen edelleenkin sitä mieltä, että kyseinen kauppa on visiitin arvoinen. Pitää vain tietää mitä ostaa ja ehkä se on eniten lankaostoksia varten? En oikein osaa sanoa, kun langat olivat niitä minun ainuita ostoksiani. Onhan siellä sitten kaikennäköistä nauhaa ja nappia. Helmiä esimerkiksi en edes nähnyt..
      Eikä siitä Karnaluksista ole kuin vajaan kahden kilometrin matka ihan sinne vanhaan kaupunkiin. Me kävelimme sen miehen kanssa, kun se on ihan sitä suoraa tietä (joku maantee...) josta pääsee siihen uuden ison ostoskeskuksen kulmille. Sieltä sitten kävelimme vielä lauttasatamaankin, kun oli joutoaikaa eikä juurikaan kantamuksia, paitti ne minun pellavalangat:), muutama kilo. M-L

      Poista
    5. Ai, mä jotenkin käsitin, että oot ollut ennenkin siellä. Että tunnet ja tiedät paikan, ja osaat hakea oikean tavaran oikeasta hyllystä.
      Äitinihän jokin aika sitten kävi siellä jonkun kässäporukan mukana ja olin tehnyt hänelle listan hintoineen ja kuvineen päivineen. Hän oli lykännyt listan myyjän kouraan ja etsinyt itse omia ostoksia sillä aikaa kun myyjä haki mun tavaroita hyllystä. Ne oli jo hinnoiteltukin valmiiksi, niin ettei äitini tarvinnut kuin omat ostoksensa lykätä pöydälle ja ne laskettiin sitten mukaan. Oli kuulemma ollut väkimäärästä huolimatta melko jouhevaa kassatyöskentelyä. En tiedä mikä nyt sitten oli, kun ei mikään tuntunut heiltä luonistuvan.

      Ollaan kyllä aiemmilla kerroilla aina käyty vanhassa kaupungissa, mutta tällä kertaa ei viitsitty lähteä sinne asti isännän nilkan takia. Lieniskö tuo ostoskeskus Roterman? Sen pitäisi olla melko uusi, ja sielläkin yleensä ollaan käyty, mutta nyt jätettiin sekin väliin. Siitä ei tosiaan ole pitkä matka satamaan. Vieläkös on muuten pellavalankaa jäljellä, vai joko oot kaikki kutonut?

      Poista
    6. Ei ole matto alkanutkaan, kun ensin piti kutoa yhtä lointa pois puista ja sitten on loppusyksy rakennettu minun mattolointa muiden töiden rinnalla. Tammikuussa pääsen tuhoamaan lankoja. Saa nyt sitten nähdä tuleeko mattoja vai karkeita pyyhkeitä:) :) M-L

      Poista
    7. Just. Mattojen kudonta on kyllä ihan kivaa ja melko nopeaakin. Mitään muuta en sitten ikinä olekaan mattopuilla kutonut. Joskus tekis mieli kyllä kokeilla vaikka poppanaa, miksei pyyhkeitäkin.

      Poista
  2. Karsee kokemus! En oo koskaan käyny, enkä varmasti tuu koskaan menemään. Mä olisin saanu jonkun itkupotkuparkukohtauksen keskellä myymälää, jos olisin ollu samassa tilanteessa ku sä. Huh huh.

    Elli kattoo tossa kuvassa taas niin vetoovasti, mutta ainahan Elli saa tuliaisia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella! Viis vaille, etten mäkin saanut sitä raivaria, mutta kiltisti vaan laskin korin vaivihkaa lattialle ja poistuin kaupasta. Eikä edes harmittanut, etten palauttanut tuotteita oikeille paikoilleen! Mutta Marja-Leenalla on ihan päinvastaisia kokemuksia. Ehkäpä oikea ajoitus on paras valtti mennä sinne.

      Toi Ellin katse on vähän että toitteks te mul mitää ;) Muistelisin, että viimekerralla Tallinnassa käydessämme ei löydetty Ellille tuliaisia, mutta nyt sitten useampikin. Lieniskö syy joulun läheisyydessä. Ellin paras tuliainen on kuitenkin kun itse tulemme kotiin, ei muulla niin väliä. Ei siinä auttanut kuin heittäytyä pitkälleen lattialle ja ottaa naamapesut vastaan.

      Poista
  3. Onneksi ei ole pakko ostaa ja jaloillaan voi äänestää. Hyvä oli kuulla toisenlainen mielipide tuosta paikasta (en ole sinne kylläkään menossa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja jaloilla tosiaan äänestimmekin. Toisilla ihmisillä on kyllä hermoja seisoa kassajonossa, mutta mä kuulun ikävä kyllä niihin rutisijoihin, joilta menee hermo jos jono ei yhtään kulje. Ahtaudenkin vielä olisin voinut sietää, mutta ettei kassajono vedä yhtään. Yrmph!
      Kaikki mitataan ja lasketaan kassalla ja joka nippelin hinta käydään yksi kerrallaan katsomassa hyllyn päädystä. Mutta Marja-Leenalla ja monella muullakin on toisenlainen käsitys. En tiedä oonko mä ainoa, joka on noin totaalisen herpaantunut koko liikkeeseen.

      Poista
  4. Uhhuh, ihan tuli hiki jo lukiessa siitä jonottelusta. Toivotaan jatkossa parempia ostospaikkoja ja -kokemuksia. Kun meiltä ei löydy käsityöihmisiä, ei päästä osalliseksi tuollaisista kokemuksista ; ) Me ihaillaan teitä, jotka osaatte saada käsillänne kaunista aikaan.

    Kiva kuva tuossa jutun lopussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai tuliko sullekin hiki ;) Juu ei kantsi tuohon jonoon ängetä, siitä ei seuraa kuin harmaita hiuksia ja hikinoro selässä. En mä kyllä tiedä saanko mä mitään nättiä aikaseks, mutta tykkään kyllä käsillä näpertelystä. Tällä hetkellä se on kallellaan korujen suuntaan, toisinaan neuleisiin tai virkkauksiin ja välillä korttiaskarteluun.

      Poista