Näiden korukuvien myötä toivottelen lukijoille terveyttä, onnellisuutta, iloa ja rauhallisuutta alkavalle vuodelle!
maanantai 31. joulukuuta 2012
Kadonnut lammas
Olihan se viimeinenkin paketti lopulta löytänyt perille, vaikka nimi väärin kuoren päällä olikin. Nämäkin helmet siis massakorukurssilla tehtyjä. Ruusun olin tehnyt jo aiemmin. Sininen taisi olla saajan lempiväri?! Näitä helmiä en lakannut, sillä mielestäni ne ovat paremman näköisiä näin.
lauantai 29. joulukuuta 2012
Joulu meni jo
Niin se vaan joulu oli ja meni, ja saadaankin alkaa odottaa juhannusta ;)
Lähetin juuri ennen joulua, siis aatonaattona muutaman pienen joulumuistamisen eräille henkilöille. Hankoon sukulaisrouvalle lähti lämpöiset villasukat, joita hän oli erityisesti toivonut. Ne lähti kakkosluokassa, ja postintäti lupasi ne vasta uudenvuoden jälkeen perille. Hangosta kuitenkin tuli jo eilen viesti, että perillä ovat. Eli yllättävän nopeaa palvelua postilta. En muistanut kuvata, mutta ihan perussukat ne vaan oli. Enkä muista oonko nää esitellyt aiemmin, mutta tässäpä sen sijaan itselleni tekemät oranssit pitsisukat:
Toinen paketti lähti kaverille Poriin (ykkösluokassa) ja sieltäkin viestitettiin, että perille tuli. Siinä paketissa oli massakorukurssilla tekemistäni helmistä tehdyt kaulakoru ja korvikset:
Kolmannen kanssa kävi vähän hassusti, kun laitoin kuoren päälle väärän sukunimen, mutta oikean etunimen ja osoitteen. Joulukortille oli käynyt samoin, mutta se oli silti löytänyt perille. Kuinka lie tämä pikkupaketin käy. Löytäneekö ikinä perille. Laitan siitä sitten kuvan, jos ja kun saaja ilmoittaa saaneensa sen.
Lähetin juuri ennen joulua, siis aatonaattona muutaman pienen joulumuistamisen eräille henkilöille. Hankoon sukulaisrouvalle lähti lämpöiset villasukat, joita hän oli erityisesti toivonut. Ne lähti kakkosluokassa, ja postintäti lupasi ne vasta uudenvuoden jälkeen perille. Hangosta kuitenkin tuli jo eilen viesti, että perillä ovat. Eli yllättävän nopeaa palvelua postilta. En muistanut kuvata, mutta ihan perussukat ne vaan oli. Enkä muista oonko nää esitellyt aiemmin, mutta tässäpä sen sijaan itselleni tekemät oranssit pitsisukat:
Toinen paketti lähti kaverille Poriin (ykkösluokassa) ja sieltäkin viestitettiin, että perille tuli. Siinä paketissa oli massakorukurssilla tekemistäni helmistä tehdyt kaulakoru ja korvikset:
Kolmannen kanssa kävi vähän hassusti, kun laitoin kuoren päälle väärän sukunimen, mutta oikean etunimen ja osoitteen. Joulukortille oli käynyt samoin, mutta se oli silti löytänyt perille. Kuinka lie tämä pikkupaketin käy. Löytäneekö ikinä perille. Laitan siitä sitten kuvan, jos ja kun saaja ilmoittaa saaneensa sen.
maanantai 24. joulukuuta 2012
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Korukurssin satoa, osa 6
Huomasin, että edellisen korukurssin viimeinen tekele on vielä esittelemättä. Tässäpä Lila:
 |
| Aikas pitkä tekele tuli |
 |
| Hieman lähempää |
 |
| Käsikoru, tähän pitänee vielä laittaa säätövaraketju. |
 |
| Korvikset on pitkänmalliset. |
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Karmealuks
*Ellin* blogissa jo vähän kerroinkin meidän *Tallinnan reissustamme*. Elikkä vietimme pari vuorokautta reissussa. Eka yö oli XPRS-laivalla ja toisen yön vietimme hotelli Euroopassa, joka on ihan siinä D-terminaalin vieressä. Hotelli ei ulkoapäin ollut mitenkään erityisen kaunis, mutta huone oli kyllä huomattavasti parempi kuin aiemmilla kerroilla yöpymässämme Central hotel OÜ :ssa.
Laivalta lykätään poisjäävät ihmiset pihalle jo aamu-seitsemän aikaan. Mitä tekee Tallinnassa siihen aikaan, kun pääosa liikkeistä aukeaa vasta kymmeneltä? No meidät vietiin aamupalalle ja se olikin tosi hyvä, toisin kuin seuraavana aamuna hotelli Euroopassa, jossa oli mielestäni aika surkea aamupala. Euroopassa valinnanvaraa oli vähemmän kuin missään muualla. Eniten ehkä jurppi se, että pekoninviipaleet eivät olleet rapeaksi paistettuja ja maistuivat oudoilta. Reissussa ollessa niitä täytyisi olla, ja niiden pitäisi olla rapsakoita. Sieltä ei myöskään löytynyt karjalanpiirakoita, mitä muualta yleensä löytyy. Lihasiivut olivat myös huononmakuisia. Munakokkelista sentään pidin :)
Niin, kello ei ollut vieläkään kymmentä, kun kaikki olivat saaneet syötyä (siis tuossa ensinmainitussa paikassa). Aamupalan jälkeen meidät vietiin ensin Ülemisten ostoskeskukseen, jossa muutama liike jo oli auki. vaan odotteleppa siinä sitten muidenkin liikkeiden aukeamista! Kävelemistä edestakaisin - jalat kipeinä! Ugh! Myöhemmin kävimme vielä Rocca Al Maressa, siellä kaikki olikin sitten jo auki. Kävelemistä edelleen. Ja kävelemistä myöhemmin illalla kaupungilla, kun kävimme ruokapaikkaa etsimässä. Huoneet saatiin Euroopasta 2-3 aikaan ip, ja ne piti luovuttaa seuraavana aamuna klo 11.00 mennessä.
No, sitten siihen kaikkeista pahimpaan kokemukseen Tallinnassa. Ei, ei meitä ryöstetty, ei mitään sellaista. Vaan minähän olin hinkunut Karnaluksiin, joka on käsityöalan tukkuliike. Kovasti porukat netissä olivat sitä kehuneet suorastaan paratiisiksi. Paremminkin se on se toinen paikka. Isäntä ei olisi sinne halunnut, muttei suostunut mua sinne yksinkään päästämään. Lähtöpäivänä meillä oli kuitenkin vielä useita tunteja aikaa käydä siellä pirssillä, ennen laivaan nousemista. Niinpä nappasimme taksin ja ajoimme sinne. Perillä kuski ajoi meidät väärälle ovelle, onneksi sisällä oli henkilö, joka tiesi, että kauppa sijaitseekin naapurirapussa. Sinne siis. Jo ovella sen oikeastaan huomasi. Talvipompat päällä - oli kuin saunassa. Porukkaa oli jonkin verran ja lisää tuli koko ajan, niin että alkoi ahdistaa. Liiketilat oli äärettömän ahtaat, hyllyjen välissä ei välttämättä ollut tilaa kuin yhdelle. Huoneet oli sokkeloiset, enkä oikeastaan löytänyt sieltä juuri muuta, kuin jokusen helmipussin. Ne hamstrasin suht pikaseen koriini ja eikun äkkiä kassalle. Kassalla oli pari ihmistä ennen minua ja tämä olikin kaiken pahan alku ja juuri. Siis kassa ei vetänyt yhtään. Seisoimme jonossa takki päällä varmaan ainakin kolme varttia, hikivesi valui pitkin selkää (ja ulkona pureva tuuli). Kassoja oli tasan kaksi, joista toisessa oli kaksi naista. Toinen heistä mittasi ostoksia naisille, jotka sillä hetkellä olivat maksamassa. Toinen näpytteli ostoksia kassaan. Oli kaikenmaailman rullia pitsiä ja vinonauhaa, ym. Kun vihdoin ja viimein päästiin siihen asti, että kassarouva sanoi loppusumman, joka oli yli 500 €, sanoi ostaja, ettei voi olla totta. Arvatkaapas mitä, eikös vain kaikki mennyt uusiksi. Toinen taas mittaamaan ja tarkistamaan joka nauhan ja nippelin hinnan erikseen hyllyn reunasta. Siis niin raivostuttavaa. Toisella kassalla vähän samanlainen juttu, mutta vain yksi kassarouva!! Kun olimme aikamme jonottaneet, riitti isännälle. Hän lähti edellä ulos, minä yritin vielä pari sekuntia jaksaa, vaan ei, en jaksanut. Yritin toiselle kassarouvalle sanoa, että tilaisi meille taksin alas (kuten minua oli neuvottu tekemään). Tämä ei reagoinut mitenkään. Nakkasin korin lattialle ja lähdin ukon perässä ulos. Pihalla näimme onneksi taksin, joka kuitenkin oli varattu. Mies pyysi kuskia tilaamaan meille taksin, joka tulikin melko pian. Takaisinpäin kyyti maksoikin lähes tuplasti, kun jouduimme joka valoihin pysäämään ja niitä oli paljon. Eipä tartte enää ikinä hinkua sinne!
Miksi ihmeessä sitä liikejärjestelyä ei olisi voitu suunnitella toisin. Ensinnäkin kyltti ulkopuolella olisi ollut kova sana liikettä etsivälle. Avarammat tilat ja käytävät. Myyntitiskejä sinne tänne, joissa mitataan ja hinnoitellaan tuotteet valmiiksi kassaa varten. Myyjiä ja kassoja enemmän. Kassat niin, että sisään ja uloskäynti on hieman eri kohdissa. Nyt tultiin kahden kassan välistä sisälle, oli yksi jono, joka jakautui kahdelle kassalle, ja joiden välistä tosi ahdas kolo tulla sisään. Moni kääntyikin jo ovella pois. Kassat toimimaan nykyaikaisesti, nää oli aivan hirveät, joka tuote naputeltiin johonkin kassaohjelmaan sisään. Tuotteet voisi myös hinnoitella ALV:n sisältäväksi, ei tarvitsisi enää kassalla moisia laskea. Ja lopuksi: missä se kiuas oli, olisin voinut heittää vielä vähän löylyä!!!?
Voiko karmeampaa myymälää olla, ei enää ikinä Karnaluksiin = Karmealuks! Törkeää asiakkaiden aliarviointia. Ei varmaan montaa asiakasta ehdi päivässä kassan läpi kulkemaan. Miten tuollainen liike voi menestyä? No olihan se tietysti tukkuliike, mutta myyvät kuitenkin kaikille, tyhmille turisteillekin. Jos jaksavat jonottaa kassalle tuntikausia.
No rantaan taas päästyämme kierreltiin vielä Merekeskuksessa, isommat ostokset oli jo tehty, mutta jotain pientä vielä tarttui mukaan. Sinne rantaan, olikohan se nyt sitten A-terminaalin lähelle, oli tullut uusi kaupparakennus, kävimme katsomassa sielläkin. Vähän Merekeskuksen tapainen, mutta pienempi, eikä siellä ollut niitä karmeita rättiputiikkeja, joita on Merekeskuksen puolella pullollaan. Sieltä löytyi myös osasto, missä myytiin Hiidenmaalaisiä käsitöitä. Ihan kiva, mutta tyyriinpuoleinen.
Kameraa ei tullut nytkään mukaan, joten tuli tylsä kuvaton postatus, täynnä pahaa mieltä. No tää oli vain pieni osa reissuamme, ei se koko reissu nyt hukkaan mennyt. Mä vaan putsasin tällä pahaa mieltä pois. Ja myöskin vähän tiedoks niille, jotka haikailee sinne Karnaluksiiin. Ei todellakaan kannata, josset halua haaskata aikaasi tuntikausia saunanlämpimässä kassajonossa.
Laivaan pääsimme heti sisälle, kun sinne menimme ja hyvissä ajoin menimmekin. Kiva on joskus lähteä reissuun, mutta vielä mukavampi on kotiin palata ja saada mäyräkoirapusut ja -intopiukeet vaikka keskellä yötä. Yhtä kaivattiin ja yksi ainakin oli onnellinen kun palattiin. Tässä kuitenkin vielä kuva kaipaajasta ja kaivatusta, vaikka kuvattoman postatuksen lupasinkin:
Laivalta lykätään poisjäävät ihmiset pihalle jo aamu-seitsemän aikaan. Mitä tekee Tallinnassa siihen aikaan, kun pääosa liikkeistä aukeaa vasta kymmeneltä? No meidät vietiin aamupalalle ja se olikin tosi hyvä, toisin kuin seuraavana aamuna hotelli Euroopassa, jossa oli mielestäni aika surkea aamupala. Euroopassa valinnanvaraa oli vähemmän kuin missään muualla. Eniten ehkä jurppi se, että pekoninviipaleet eivät olleet rapeaksi paistettuja ja maistuivat oudoilta. Reissussa ollessa niitä täytyisi olla, ja niiden pitäisi olla rapsakoita. Sieltä ei myöskään löytynyt karjalanpiirakoita, mitä muualta yleensä löytyy. Lihasiivut olivat myös huononmakuisia. Munakokkelista sentään pidin :)
Niin, kello ei ollut vieläkään kymmentä, kun kaikki olivat saaneet syötyä (siis tuossa ensinmainitussa paikassa). Aamupalan jälkeen meidät vietiin ensin Ülemisten ostoskeskukseen, jossa muutama liike jo oli auki. vaan odotteleppa siinä sitten muidenkin liikkeiden aukeamista! Kävelemistä edestakaisin - jalat kipeinä! Ugh! Myöhemmin kävimme vielä Rocca Al Maressa, siellä kaikki olikin sitten jo auki. Kävelemistä edelleen. Ja kävelemistä myöhemmin illalla kaupungilla, kun kävimme ruokapaikkaa etsimässä. Huoneet saatiin Euroopasta 2-3 aikaan ip, ja ne piti luovuttaa seuraavana aamuna klo 11.00 mennessä.
No, sitten siihen kaikkeista pahimpaan kokemukseen Tallinnassa. Ei, ei meitä ryöstetty, ei mitään sellaista. Vaan minähän olin hinkunut Karnaluksiin, joka on käsityöalan tukkuliike. Kovasti porukat netissä olivat sitä kehuneet suorastaan paratiisiksi. Paremminkin se on se toinen paikka. Isäntä ei olisi sinne halunnut, muttei suostunut mua sinne yksinkään päästämään. Lähtöpäivänä meillä oli kuitenkin vielä useita tunteja aikaa käydä siellä pirssillä, ennen laivaan nousemista. Niinpä nappasimme taksin ja ajoimme sinne. Perillä kuski ajoi meidät väärälle ovelle, onneksi sisällä oli henkilö, joka tiesi, että kauppa sijaitseekin naapurirapussa. Sinne siis. Jo ovella sen oikeastaan huomasi. Talvipompat päällä - oli kuin saunassa. Porukkaa oli jonkin verran ja lisää tuli koko ajan, niin että alkoi ahdistaa. Liiketilat oli äärettömän ahtaat, hyllyjen välissä ei välttämättä ollut tilaa kuin yhdelle. Huoneet oli sokkeloiset, enkä oikeastaan löytänyt sieltä juuri muuta, kuin jokusen helmipussin. Ne hamstrasin suht pikaseen koriini ja eikun äkkiä kassalle. Kassalla oli pari ihmistä ennen minua ja tämä olikin kaiken pahan alku ja juuri. Siis kassa ei vetänyt yhtään. Seisoimme jonossa takki päällä varmaan ainakin kolme varttia, hikivesi valui pitkin selkää (ja ulkona pureva tuuli). Kassoja oli tasan kaksi, joista toisessa oli kaksi naista. Toinen heistä mittasi ostoksia naisille, jotka sillä hetkellä olivat maksamassa. Toinen näpytteli ostoksia kassaan. Oli kaikenmaailman rullia pitsiä ja vinonauhaa, ym. Kun vihdoin ja viimein päästiin siihen asti, että kassarouva sanoi loppusumman, joka oli yli 500 €, sanoi ostaja, ettei voi olla totta. Arvatkaapas mitä, eikös vain kaikki mennyt uusiksi. Toinen taas mittaamaan ja tarkistamaan joka nauhan ja nippelin hinnan erikseen hyllyn reunasta. Siis niin raivostuttavaa. Toisella kassalla vähän samanlainen juttu, mutta vain yksi kassarouva!! Kun olimme aikamme jonottaneet, riitti isännälle. Hän lähti edellä ulos, minä yritin vielä pari sekuntia jaksaa, vaan ei, en jaksanut. Yritin toiselle kassarouvalle sanoa, että tilaisi meille taksin alas (kuten minua oli neuvottu tekemään). Tämä ei reagoinut mitenkään. Nakkasin korin lattialle ja lähdin ukon perässä ulos. Pihalla näimme onneksi taksin, joka kuitenkin oli varattu. Mies pyysi kuskia tilaamaan meille taksin, joka tulikin melko pian. Takaisinpäin kyyti maksoikin lähes tuplasti, kun jouduimme joka valoihin pysäämään ja niitä oli paljon. Eipä tartte enää ikinä hinkua sinne!
Miksi ihmeessä sitä liikejärjestelyä ei olisi voitu suunnitella toisin. Ensinnäkin kyltti ulkopuolella olisi ollut kova sana liikettä etsivälle. Avarammat tilat ja käytävät. Myyntitiskejä sinne tänne, joissa mitataan ja hinnoitellaan tuotteet valmiiksi kassaa varten. Myyjiä ja kassoja enemmän. Kassat niin, että sisään ja uloskäynti on hieman eri kohdissa. Nyt tultiin kahden kassan välistä sisälle, oli yksi jono, joka jakautui kahdelle kassalle, ja joiden välistä tosi ahdas kolo tulla sisään. Moni kääntyikin jo ovella pois. Kassat toimimaan nykyaikaisesti, nää oli aivan hirveät, joka tuote naputeltiin johonkin kassaohjelmaan sisään. Tuotteet voisi myös hinnoitella ALV:n sisältäväksi, ei tarvitsisi enää kassalla moisia laskea. Ja lopuksi: missä se kiuas oli, olisin voinut heittää vielä vähän löylyä!!!?
Voiko karmeampaa myymälää olla, ei enää ikinä Karnaluksiin = Karmealuks! Törkeää asiakkaiden aliarviointia. Ei varmaan montaa asiakasta ehdi päivässä kassan läpi kulkemaan. Miten tuollainen liike voi menestyä? No olihan se tietysti tukkuliike, mutta myyvät kuitenkin kaikille, tyhmille turisteillekin. Jos jaksavat jonottaa kassalle tuntikausia.
No rantaan taas päästyämme kierreltiin vielä Merekeskuksessa, isommat ostokset oli jo tehty, mutta jotain pientä vielä tarttui mukaan. Sinne rantaan, olikohan se nyt sitten A-terminaalin lähelle, oli tullut uusi kaupparakennus, kävimme katsomassa sielläkin. Vähän Merekeskuksen tapainen, mutta pienempi, eikä siellä ollut niitä karmeita rättiputiikkeja, joita on Merekeskuksen puolella pullollaan. Sieltä löytyi myös osasto, missä myytiin Hiidenmaalaisiä käsitöitä. Ihan kiva, mutta tyyriinpuoleinen.
Kameraa ei tullut nytkään mukaan, joten tuli tylsä kuvaton postatus, täynnä pahaa mieltä. No tää oli vain pieni osa reissuamme, ei se koko reissu nyt hukkaan mennyt. Mä vaan putsasin tällä pahaa mieltä pois. Ja myöskin vähän tiedoks niille, jotka haikailee sinne Karnaluksiiin. Ei todellakaan kannata, josset halua haaskata aikaasi tuntikausia saunanlämpimässä kassajonossa.
Laivaan pääsimme heti sisälle, kun sinne menimme ja hyvissä ajoin menimmekin. Kiva on joskus lähteä reissuun, mutta vielä mukavampi on kotiin palata ja saada mäyräkoirapusut ja -intopiukeet vaikka keskellä yötä. Yhtä kaivattiin ja yksi ainakin oli onnellinen kun palattiin. Tässä kuitenkin vielä kuva kaipaajasta ja kaivatusta, vaikka kuvattoman postatuksen lupasinkin:
 |
| "Jaahas, tulitte sitte vihro ja viime kotii. Missäs sitä ollaa oltu? Toittekste mul mitää?" |
lauantai 15. joulukuuta 2012
Liebster
Sain taannoin Annamarilta *Kaikki Elämäni Koirat* -blogista tällaisen ihanan tunnustuksen, olen vallan otettu huomiosta. Kiitos! Vähän on kestänyt tämä vastailu, kun oon ollut niin saamattomalla päällä, mutta tässähän tämä nyt on.
Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.
Säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
Suora kopio AM:n sivuilta: "Minähän en olisi minä, jos en tuunaisi vähän tätäkin tunnustusta. Kehittelin tähän pienen kysymyshaasteen liitteeksi ja olisi tosi mukavaa, jos tekin viitsisitte siihen vastailla. Pakko ei silti tietenkään ole."
En nyt haasta ketään, mutta tään voi napata itselleen ken haluaa!
Ja ne vastaukset AM:n kysymyksiin tulee tässä:
Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:
1. Elli
2. Koruilu
3. Auringonvalo
4. Hyvät ystävät
5. Taidan olla vähän liikaakin herkkujen perään :)
Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
1. Vettä
2. Ruokaa
3. Omaa aikaa
4. Villasukat
5. Lämpimät vaatteet (tähän vuodenaikaan)
Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
Luen hyvin vähän kirjoja, jotta voisin niitä kenellekkään suositella. Mutta yhtä voisin. Ja se on Nettimartan kirjoittama *Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen*
Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:
1. Linkin Park
2. Rammstein
3. Korn
4. Evanescence
5. System of a Down
Viisi materialistista joululahjatoivetta:
1. Vuosikausia olen toivonut nisunvääntökonetta. Kenwood tai Kitchen Aid.
2. Ellille kaveri, eli toinen karkkari (mahtaiskohan Elli itse tykätä)
3.Pastakone korumassan vääntöön
4. Kaikenlaisia koruilutarvikkeita
5. Lahjakortti laihdutuskoneeseen (oliks tää nyt materialistista?)
Viisi lempiruokaasi:
1. Mummon muussi ja lihapyörykät (mä en näistä vaan pääse ikinä irti)
2. Siskonmakkarakeitto
3. Lasagne
4. Näin joulun aikaan kaikki perinteiset jouluruoat: lanttu- ja maksalaatikot, rosolli, kinkku...
5. Aurajuustolla kuorrutettu pizza
Viisi (ulkomaista) paikkaa, jossa haluaisit käydä:
1. Haluaisin tehdä uudelleen sen reissun, jonka isäni kanssa teimme, kun olin nuori:
Saksa - Itävalta - Unkari - Puola
2. Egypti (pyramidit)
3. Kreikka (antiikin mytologia)
4. Japani
5. Norjan Alta
Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
1. Bullea
2. Laiska
3. Ärsyttävä
4. Luotettava
5. Lumenluonnista napiseva
Viisi asiaa, joista unelmoit:
1. Sopivan lämpimistä kesäisistä päivistä
2. Siitä että pystyisin tyytymään olemassaolevaan
3. Löytäisin kerrankin sopivat vaatteet kaupasta kertaheitolla
4. Oikeista mittasuhteista kropassani
5. Tämä himpskatin talvimasennus, kunpa pääsisin siitä eroon! Taitaa olla ympärivuotista.
Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.
Säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
Suora kopio AM:n sivuilta: "Minähän en olisi minä, jos en tuunaisi vähän tätäkin tunnustusta. Kehittelin tähän pienen kysymyshaasteen liitteeksi ja olisi tosi mukavaa, jos tekin viitsisitte siihen vastailla. Pakko ei silti tietenkään ole."
En nyt haasta ketään, mutta tään voi napata itselleen ken haluaa!
Ja ne vastaukset AM:n kysymyksiin tulee tässä:
Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:
1. Elli
2. Koruilu
3. Auringonvalo
4. Hyvät ystävät
5. Taidan olla vähän liikaakin herkkujen perään :)
Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
1. Vettä
2. Ruokaa
3. Omaa aikaa
4. Villasukat
5. Lämpimät vaatteet (tähän vuodenaikaan)
Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
Luen hyvin vähän kirjoja, jotta voisin niitä kenellekkään suositella. Mutta yhtä voisin. Ja se on Nettimartan kirjoittama *Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen*
Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:
1. Linkin Park
2. Rammstein
3. Korn
4. Evanescence
5. System of a Down
Viisi materialistista joululahjatoivetta:
1. Vuosikausia olen toivonut nisunvääntökonetta. Kenwood tai Kitchen Aid.
2. Ellille kaveri, eli toinen karkkari (mahtaiskohan Elli itse tykätä)
3.Pastakone korumassan vääntöön
4. Kaikenlaisia koruilutarvikkeita
5. Lahjakortti laihdutuskoneeseen (oliks tää nyt materialistista?)
Viisi lempiruokaasi:
1. Mummon muussi ja lihapyörykät (mä en näistä vaan pääse ikinä irti)
2. Siskonmakkarakeitto
3. Lasagne
4. Näin joulun aikaan kaikki perinteiset jouluruoat: lanttu- ja maksalaatikot, rosolli, kinkku...
5. Aurajuustolla kuorrutettu pizza
Viisi (ulkomaista) paikkaa, jossa haluaisit käydä:
1. Haluaisin tehdä uudelleen sen reissun, jonka isäni kanssa teimme, kun olin nuori:
Saksa - Itävalta - Unkari - Puola
2. Egypti (pyramidit)
3. Kreikka (antiikin mytologia)
4. Japani
5. Norjan Alta
Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
1. Bullea
2. Laiska
3. Ärsyttävä
4. Luotettava
5. Lumenluonnista napiseva
Viisi asiaa, joista unelmoit:
1. Sopivan lämpimistä kesäisistä päivistä
2. Siitä että pystyisin tyytymään olemassaolevaan
3. Löytäisin kerrankin sopivat vaatteet kaupasta kertaheitolla
4. Oikeista mittasuhteista kropassani
5. Tämä himpskatin talvimasennus, kunpa pääsisin siitä eroon! Taitaa olla ympärivuotista.
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
2. korukurssi
Eka korukurssi kun päättyi, niin toinen alkoi. Tämä oli nimeltään "Tee uniikit korut massasta". No minähän nappasin omat cernitit mukaan, mutta sorruin kuitenkin ostamaan ohjaajalta massoja, kun oli niin kivan värisiä. No teinhän mä sitten toisena viikonloppuna omista massoista, että tuli niitäkin käytettyä. Kurssi oli siis kahtena peräkkäisenä perjantai-lauantai -yhdistelmänä. Itsellä ei omaa pastakonetta ole, mutta täällä mankeloitiin koulun koneilla. Cernitiä en kuitenkaan pystynyt mankeloimaan, mutta se open massa oli - no, mankeloitavampaa. Tämmöisiä syntyi, tällä kertaa kahdesta ylimmästä ei tarkempaa kuvaa, sillä osasta syntyy joululahjoja. Parille ystävälle oon jo tehnyt, en vaan tiedä, ehdinkö postittamaan ne ajoissa, mutta saavat sitten vaikka joulun jälkeen. Niistä en vielä laita kuvaa, joulun jälkeen sitten vasta ;)
 |
| Vasemmalla olevat lakattu, oikealla olevia en taida lakata ollenkaan. |
 |
| Lakatut "tikkarit" oasispedillä kuivumassa. |
 |
| Ostin hiljattain uutta lakkaa, kun vanha lakkani, jonka joskus olin ostanut johonkin askarteluihini, ei sopinutkaan koruille. Tuossa takana lukee www.darwi.com mikäli joku haluaa tutustua, tosin sivusto näyttäisi parhaillaan olevan rekonstruktion alla. |
Nää korut jää omaan käyttöön kun tuli vähän epäkurantteja:
 |
| Sydänkoru |
 |
| Sydänkoru vähän tarkemmin |
 |
| Lehdet -koru telineessä |
 |
| Lehdet -koru telineen päällä. Yhteen lehteen on päässyt pulpahdus eli ilmakupla ;) |
torstai 6. joulukuuta 2012
Itsenäisyys?
Tein tämän jo syksyllä, heti ekan korukurssilla tekemäni *korun* jälkeen. Värit oli kuitenkin niin itsenäisyyspäivään viittaavat, että ajattelin esitellä sen vasta tänään. Tuo kysymysmerkki tuossa otsikossa viittaa siihen, että ollaanko me kovin itsenäisiä, kun ollaan EU:ssa ja sieltä sanellaan meille kaikki. Jopa kurkun käyryys ja marjojen koko. Ja rahojen jako.
 |
| Mulla ei oo mitään kaunista talvipaitaa, niin saatte tällaisen poolopaidan kanssa -kuvan. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)