Raitaa pukkaa

 Aikoinaan kun aloitin tään blogin, oli tarkoitus laittaa tänne kaikenlaisia tekemiäni käsitöitä. Mutta niin vaan kävi, että helmiharrastus vei vahvasti mukanaan, niin enimmäkseen helmitöitä olen kuvannut. On toki toisinaan muutakin ollut. Nyt tuo koronapallo taitaa olla viimemmäksi valmiiksi asti tekemäni helmityö. Sukkien suurkuluttajana olen toki myös sukkia paljon kutonut, eritoten itselle, mutta jokuset myös muille. Viime jouluna sain äidiltäni joululahjaksi Jonsukat -kirjan. Meinasin sen ensin itse ostaa, mutta äitini, jota olin silloin juuri kuskaamassa kaupungilla, halusi ostaa sen joululahjaksi minulle. Okei, mulle se passasi, lyhyen kaupassaselaamisen jälkeen en sitten kirjaan kajonnut ennen joulua, jolloin kuorein sen "yllättyneenä" paketista. Aluksi kirja tuntui kiinnostavalta, mutta myöhemmin havaitsin, että kirjoneulekuviot olivat vähiin päin jollain tavalla samanlaisia. Lisäksi suurin osa pitkävartisista sukkamalleista oli melko kapeapohkeiselle jalalle.  Mulla on todella paksut pohkeet ja löytyihän sieltä toki ainakin yksi paksupohjemalli, jota sitten muokkasin, taisin hiukan levittää lisääkin pohkeessa. Tuo väriyhdistelmä löytyi lyhytvartisena, mutta muokkasin sen pitkävartiseksi. Se kirjassa on hienoa, että siinä on mahdollista suunnitella oma malli varmaan kaikista töistä, joita siellä oli muitakin kuin sukat. Oli pipoa ja vantusta ja säärystintä. Nythän häneltä on tullut jo uusikin kirja tänä syksynä. Tuskin ostan sitä, kun varmaan kaikki on taas lähes samanlaisia. Haluan tehdä muunkinlaisia sukkia.  *Raitalampaan* sivuilla oli muuten kuvaus tästä uudesta kirjasta, senkään perusteella tuskin ostan, ainoa kiinnostava kuvien perusteella oli hiuspanta. Mutta tässä nyt siis nuo tekemäni Jonsukat:

Tietysti piti vielä sen verran muokata ohjetta, että varpaista aloitin, niinkuin nykyään monasti teen.

Näistä tuli tosin aavistuksen liian rintavat, mutta pääasia, että mahtuu.

En halunnut sukista ihan symmetrisenvärisiä, vaan aloin värit siitä kohtaa, miten ne kerässä oli. Olishan sitä toisesta voinut poistaa pätkän ja aloittaa samasta, mutta en tosiaan halunnut.

Apuna kirjoneuleessa oli langanohjain, joka kyllä aika äkkiä alkoi hiostaa, mutta siihenkin olen jo tottunut tässä parin - kolmen vuoden aikana kun se on mulla ollut.

Aina ajoittain piti sovittaa, niin innostunut olin tästä väriyhdistelmästä.

Tämmöset niistä nyt sitten tuli. Ja rintavuutta lukuunottamatta just passelin kokoiset, ei putoa jalasta, eikä ollut liian pienet.

Varmaan vielä joskus teen kirjan ohjeilla pipon ja vanttuutkin, ja ehkä sommittelen piposta sen pannankin. Nyt on muuta työn alla, niin en ehdi.

Kylläpä aika vierii

Onpas sitä aikaa vierähtänyt edellisestä postatuksesta, ei ihan neljää vuotta, muttei paljon muutakaan. Lieneekö täällä edes lukijoita enää? Jotenkin sitä väsähti tappelemaan näiden kuvien kanssa, olen niin surkea kuvaamaan, vaikka jonkinäköistä opetustakin siihen sain silloin kurssilla.

Kuten kaikki tietävät, korona puski itsensä maailmalle ja Suomen kamaralle viime keväänä. Jotenkin oli sellainen olo, että tähänkö tää elo loppuu. Varsinkin kun luki ja kuunteli niitä juttuja Espanjasta ja Italiasta. Ja nyt syksyllä tuo uusiksi alkanut kierros, eikö tuo nyt voisi jo loppua. Lieneekö edes mahdollisesta rokotteesta apua, kun tauti voi uusia jo parin kuukauden sisällä. Eikö sairastaminen tuotakkaan vasta-aineita riittävästi? Tuohon ahdistukseen tein keväällä oman koronan. Tässä teillekin Korona, Covid19, olkaa hyvät:

Styrox-pallon halkaisja on 5 cm. En muista tuon piston nimeä, mutta aluksi tein keskiosan ikäänkuin vyöksi. Kiinnitin sen nuppineuloilla työn helpottamiseksi.

Sen jälkeen aloin työstämään toista puoliskoa peyote-pistoilla.

Sitten totesin, että kun teen työtä mustalla langalla, niin tuo valkoinen taustaväri ei oikein sovi. Niinpä maalasin pallon mustaksi.

Ja sitten toisen puoliskon kimppuun. Tämän osan sain valmiiksi muutamassa päivässä. En toki tehnyt tätä joka päivä.

Mutta viimeistely veikin sitten paljon enemmän aikaa, kun lankaa piti pujotella sekalaiseen suuntaan noita "trötöjä" kiinnittäessäni. "Jäkälän" virkaa toimittaa muutama helmihattu. Tein jo heti alussa reiän pallon keskelle, mahdollista kiinnitystä varten. En tosin ole vieläkään päättänyt mikä siitä tulee. Kaulakoruksi se olisi vähän suuri. Ehkä laukkukoru? Tai vaan kirjahyllyn koriste. Tähän sain kuitenkin purettua pahimmat pelkoni silloin keväällä. 

Noista kuvista katselin, että olin aloittanut tämän 19.3. ja valmista on ollut 28.3.

Niin, ja mainittakoon vielä, että tää taisi olla ensimmäinen (ja toistaiseksi viimeinen) täysin itsesuunnittelemani helmityö.