Näitä tuli parikin kaulakorua, pidempi ja hieman lyhyempi. Kaulakoru, mw-rannekoru ja parit korvikset, joista ne "tylsemmät" kuvassa. Olenkohan mä tulossa vanhaksi, kun tässä taitaa olla jo toinen ruskea koru, josta pidän.
Hihii, varmaan olet tulossa vanhaksi jos ruskea miellyttää ;) :D Sieviä korujahan nuo on! :) Mistä ostat/hankit noita sähköjohdon pätkiä, jos saan kysyä? :D
Niinpä ;D Kiitos kehuista! Ihan on omista varastoista, remontista ylijääneitä johdonpätkiä. Lisäks otin talteen myös purkujohtoa, eli vanhat johdotkin päätyvät jossain vaiheessa koruiksi. En oo ihan varma olisko nää ruskeat just niitä. Ainakin mustaa ja harmaata oli vanhoissa johdoissa. Johdoissahan on päällä se valkoinen suojamuovi, niin sieltä sisältä sitten löytyy noita erivärisiä muovijohtoja. Niistä toki täytyy kiskoa vielä se kuparilanka pois, joka on varsinkin niissä vanhoissa johdoissa aika piukassa. En tiedä onko tuo kuparilanka nikkelivapaata, niin en uskalla niitä käyttää missään varsinaisissa koruissa, mutta ehkä johonkin laukkukoruksi tai kirjanmerkiksi se voisi kelvata?
Auts. Ei kai ruskeasta tykkääminen ole vanhan merkki, eihän? Nimim. Olen tainnut syntyä ikäihmisenä. Ihanat noi isot keskushelmet. Ei ole tullut mieleen hyödyntää sähköjohtoja, tarvii ehkä kaivella varastoja päivänä jonakin. Tällainen kierrätysidea lämmittää mieltä.
Ei tietenkään ;) Mutta jos ei ikänään ole tykännyt ruskeasta (tai mikä väri vaan) ja 50 tietämillä alkaa pitämään - se voi jo olla vanhuuden oire ;D Kiitos kehuista! Musta tuntuu, että noi isot helmet ei näyttäis yhtä hyvältä, jossei niissä olis noita helmihattuja. Ne vaan jotenkin sopii niihin. Joskus olen jossain blogissa nähnyt jotain vastaavaa, niinpä nyt sitten toteutan näissä koruissa sitä ideaa. Kierrätystäpä hyvinkin, vaikka ainakin osa johdoista on käyttämättömiä, mutta pieninä palasina niistä ei ollut kenellekään mitään hyötyä ja olisivat muuten päätyneet roskikseen.
Veikeitä koruja. Luulisi sähköjohdon ainaskin kestävän. Autsch, minäkin olen varmaan sitten ollut parikymppisestä asti ikuvanha, kun aina olen tykännyt sellaisista tietyistä ruskean sävyistä. No joo, ne 70-luvun tietyt sävyt olisi voinut jäädä käyttämättä:) Terveisii M-L
Hih, ei kai ruskea sinällään ole vanhan väri, mutta se, että en aiemmin ole todellakaan ollut ruskean ystävä, vaan vasta nyt vanhemmiten alkanut hiukan siitä pitämään. Vaatteiksi en edelleenkään kovin hevin ruskeaa valitse. Yksi talvitakkini on hiekanruskea, siis sellainen beesi, enkä erityisemmin pitänyt siitä edes ostaessani sitä. Vaan minkäs teet kun oli kaupassa ainoa, joka mahtui reilusti päälle ja jäi vielä villapaita-varakin. Piristeeksi ompelin siihen heijastinnauhaa, jonka reunat oli sellaista lappalais-tyylistä väritystä. Menettelee paremman puutteessa. Tsih, mikäs vika 70-luvussa? Pirteet värit ja isot kuviot ;)
Ollaankohan me eletty eri 70-lukua? Eihän ne värit nyt kauhean "pirteitä" olleet:) Monet ruskean sävytkin olivat aika ankeita. Mulla on kyllä yhdet ihanat kanelinruskeat mokkahousut. Niissä ei ole kuin yksi vika:) (kokoa 36). Siellä ne vaatekaapissa odottavat laihtumista...
Hui, noi on kyllä vaarallisen likellä noi vastaa ja poista napit, meinasin äsken vahingossa poistaa sun kommentin. Onneks sen sai vielä peruttua.
Saattaapi olla :) Mä kyllä muistan sen sellaisena värikylläisenä aikana. Voi kyllä olla että me mietitään eri juttuja siltä ajalta. Saatoin kyllä miettiä enempi meillä kotona ollutta punaista soffaa ja suurikukkaisia verhoja. Oli mulla punainen takki ja keltaiset housutkin joskus (ei ehkä kuitenkaan yhtaikaa). Aina oon tykännyt värikkäistä vaatteista, vaikka ne jossain vaiheessa jäi mustien jalkoihin, kun nää läskit piti peittää jollain tylsällä värillä. Nykyään jo taas käytän varsinkin kesäisin - no niitä värikkäitä vaatteita :) Toi on kyllä niin paha vika, toi koko 36, varsinkin jos itse on eri kokoa ;D Eiköhän ruveta sitten yhdessä laihtumaan, mullakin olis yhden 80-lukulaiset bökät ullakolla odottamassa ;) Jospa mä pyytäisin tulevan leikkauksen yhteydessä rasvaimun samaan rahaan ;DDD
Ni pitää varmaan tarkentaa, et ne ihanat mokkahousut ei ole 70-luvulta, vaan ehkä 2003-2004 vuodelta:(. Olis kyllä yhdet sairaan ihanat vihreetkin mokkahousut, mut nekin ovat väärää kokoo. Olkoot tuolla vaatekaapissa vaan... Mehän voitaisiin perustaa tämmönen kahden naisen laihdutuskerho. En tiiä, ootko lukenut mun blogipätkän ylipainosta, siinähän mä toitotin, etten ihannoi laihuutta vaan sellaista normaalipainoo. Siihen olis kyllä mulla melko matka vielä. Terveisii sinnepäin. Elä pyydä rasvaimuu, kun sekin voi olla vaarallista. Yksi nainen Suomessa kuollut rasvaimuun. M-L
Kuule, jos me oikeen uskotaan, että päästään vielä noihin joskus mahtumiimme kokoihin, niin eiköhän me päästä ;) Vaikka enempi se on omasta tahdosta kiinni kuin uskosta. Varmaan ihanat ne mokkahousut, molemmat siis. Juu, kyllä mä yleensä kaikki sun tekstit olen lukenut ainakin siitä asti kun oon ekaa kertaa alkanut lukea sun blogia. Normipainon kannalla olen minäkin, ja veikkaanpa, että mulla on melkoisesti enemmän sinne matkaa kuin sulla. Ok, en pyydä rasvaimuu, vaikka ilman sitäkin voi jäädä ikiuneen siellä leikkauspöydällä. Leikkaushan on aina riski. Tosiasia on, että eivät tasan tarkkaan sitä imua tekisikään, sillä mulle on suunniteltu ihan toinen leikkaus, nimittäin se sappirakko. Se onkin taas vihotellut alkuviikon Tallinnanreissun jälkeen.
Ellieli, sinun ei tartte sanoa mitenkä paljon on liikapainoa, mutta jos on enempi kuin 40 kiloa normaalipainoon, niin sitten peittoat minut. Noin 40 kiloa on mulla sitä liikapainoo, että siinä on minulla pudottamista. Ja mihinkään hirmu liikuntasuorituksiin en pysty, että huoks... Kyllähän se leikkaus menee hyvin. Minulla on luja usko lääkäreihin. M-L
Juu, en sano suuntaan enkä toiseen näin julkisesti ;) Mulla vaan tuppaa liikuntasuoritukset olemaan pakkopullaa. Että sen kun sais selätettyä, niin olis yhden askeleen lähempänä painonpudotusta. Toinen ja tavallaan tärkeämpi mun kohdalla on toi appaaminen eli syöminen, sitä kun pystyis vielä kontrolloimaan niin hyvä olis. Edellinen leikkaus ainakin meni hyvin ja toivuinkin mielestäni hurjan nopeasti tämän ikäiseksi ihmiseksi. Kovasti kyllä pelotti ja jännitti etukäteen. Ja nyt miltei vielä enemmän.
Hihii, varmaan olet tulossa vanhaksi jos ruskea miellyttää ;) :D Sieviä korujahan nuo on! :) Mistä ostat/hankit noita sähköjohdon pätkiä, jos saan kysyä? :D
VastaaPoistaNiinpä ;D Kiitos kehuista! Ihan on omista varastoista, remontista ylijääneitä johdonpätkiä. Lisäks otin talteen myös purkujohtoa, eli vanhat johdotkin päätyvät jossain vaiheessa koruiksi. En oo ihan varma olisko nää ruskeat just niitä. Ainakin mustaa ja harmaata oli vanhoissa johdoissa. Johdoissahan on päällä se valkoinen suojamuovi, niin sieltä sisältä sitten löytyy noita erivärisiä muovijohtoja. Niistä toki täytyy kiskoa vielä se kuparilanka pois, joka on varsinkin niissä vanhoissa johdoissa aika piukassa. En tiedä onko tuo kuparilanka nikkelivapaata, niin en uskalla niitä käyttää missään varsinaisissa koruissa, mutta ehkä johonkin laukkukoruksi tai kirjanmerkiksi se voisi kelvata?
PoistaAuts. Ei kai ruskeasta tykkääminen ole vanhan merkki, eihän? Nimim. Olen tainnut syntyä ikäihmisenä.
VastaaPoistaIhanat noi isot keskushelmet. Ei ole tullut mieleen hyödyntää sähköjohtoja, tarvii ehkä kaivella varastoja päivänä jonakin. Tällainen kierrätysidea lämmittää mieltä.
Ei tietenkään ;) Mutta jos ei ikänään ole tykännyt ruskeasta (tai mikä väri vaan) ja 50 tietämillä alkaa pitämään - se voi jo olla vanhuuden oire ;D
PoistaKiitos kehuista! Musta tuntuu, että noi isot helmet ei näyttäis yhtä hyvältä, jossei niissä olis noita helmihattuja. Ne vaan jotenkin sopii niihin.
Joskus olen jossain blogissa nähnyt jotain vastaavaa, niinpä nyt sitten toteutan näissä koruissa sitä ideaa. Kierrätystäpä hyvinkin, vaikka ainakin osa johdoista on käyttämättömiä, mutta pieninä palasina niistä ei ollut kenellekään mitään hyötyä ja olisivat muuten päätyneet roskikseen.
Veikeitä koruja. Luulisi sähköjohdon ainaskin kestävän. Autsch, minäkin olen varmaan sitten ollut parikymppisestä asti ikuvanha, kun aina olen tykännyt sellaisista tietyistä ruskean sävyistä. No joo, ne 70-luvun tietyt sävyt olisi voinut jäädä käyttämättä:) Terveisii M-L
VastaaPoistaHih, ei kai ruskea sinällään ole vanhan väri, mutta se, että en aiemmin ole todellakaan ollut ruskean ystävä, vaan vasta nyt vanhemmiten alkanut hiukan siitä pitämään. Vaatteiksi en edelleenkään kovin hevin ruskeaa valitse. Yksi talvitakkini on hiekanruskea, siis sellainen beesi, enkä erityisemmin pitänyt siitä edes ostaessani sitä. Vaan minkäs teet kun oli kaupassa ainoa, joka mahtui reilusti päälle ja jäi vielä villapaita-varakin. Piristeeksi ompelin siihen heijastinnauhaa, jonka reunat oli sellaista lappalais-tyylistä väritystä. Menettelee paremman puutteessa.
PoistaTsih, mikäs vika 70-luvussa? Pirteet värit ja isot kuviot ;)
Ollaankohan me eletty eri 70-lukua? Eihän ne värit nyt kauhean "pirteitä" olleet:) Monet ruskean sävytkin olivat aika ankeita. Mulla on kyllä yhdet ihanat kanelinruskeat mokkahousut. Niissä ei ole kuin yksi vika:) (kokoa 36). Siellä ne vaatekaapissa odottavat laihtumista...
PoistaHui, noi on kyllä vaarallisen likellä noi vastaa ja poista napit, meinasin äsken vahingossa poistaa sun kommentin. Onneks sen sai vielä peruttua.
PoistaSaattaapi olla :) Mä kyllä muistan sen sellaisena värikylläisenä aikana. Voi kyllä olla että me mietitään eri juttuja siltä ajalta. Saatoin kyllä miettiä enempi meillä kotona ollutta punaista soffaa ja suurikukkaisia verhoja. Oli mulla punainen takki ja keltaiset housutkin joskus (ei ehkä kuitenkaan yhtaikaa). Aina oon tykännyt värikkäistä vaatteista, vaikka ne jossain vaiheessa jäi mustien jalkoihin, kun nää läskit piti peittää jollain tylsällä värillä. Nykyään jo taas käytän varsinkin kesäisin - no niitä värikkäitä vaatteita :) Toi on kyllä niin paha vika, toi koko 36, varsinkin jos itse on eri kokoa ;D Eiköhän ruveta sitten yhdessä laihtumaan, mullakin olis yhden 80-lukulaiset bökät ullakolla odottamassa ;) Jospa mä pyytäisin tulevan leikkauksen yhteydessä rasvaimun samaan rahaan ;DDD
Ni pitää varmaan tarkentaa, et ne ihanat mokkahousut ei ole 70-luvulta, vaan ehkä 2003-2004 vuodelta:(. Olis kyllä yhdet sairaan ihanat vihreetkin mokkahousut, mut nekin ovat väärää kokoo. Olkoot tuolla vaatekaapissa vaan... Mehän voitaisiin perustaa tämmönen kahden naisen laihdutuskerho. En tiiä, ootko lukenut mun blogipätkän ylipainosta, siinähän mä toitotin, etten ihannoi laihuutta vaan sellaista normaalipainoo. Siihen olis kyllä mulla melko matka vielä. Terveisii sinnepäin. Elä pyydä rasvaimuu, kun sekin voi olla vaarallista. Yksi nainen Suomessa kuollut rasvaimuun. M-L
PoistaKuule, jos me oikeen uskotaan, että päästään vielä noihin joskus mahtumiimme kokoihin, niin eiköhän me päästä ;) Vaikka enempi se on omasta tahdosta kiinni kuin uskosta. Varmaan ihanat ne mokkahousut, molemmat siis. Juu, kyllä mä yleensä kaikki sun tekstit olen lukenut ainakin siitä asti kun oon ekaa kertaa alkanut lukea sun blogia. Normipainon kannalla olen minäkin, ja veikkaanpa, että mulla on melkoisesti enemmän sinne matkaa kuin sulla. Ok, en pyydä rasvaimuu, vaikka ilman sitäkin voi jäädä ikiuneen siellä leikkauspöydällä. Leikkaushan on aina riski. Tosiasia on, että eivät tasan tarkkaan sitä imua tekisikään, sillä mulle on suunniteltu ihan toinen leikkaus, nimittäin se sappirakko. Se onkin taas vihotellut alkuviikon Tallinnanreissun jälkeen.
PoistaEllieli, sinun ei tartte sanoa mitenkä paljon on liikapainoa, mutta jos on enempi kuin 40 kiloa normaalipainoon, niin sitten peittoat minut. Noin 40 kiloa on mulla sitä liikapainoo, että siinä on minulla pudottamista. Ja mihinkään hirmu liikuntasuorituksiin en pysty, että huoks... Kyllähän se leikkaus menee hyvin. Minulla on luja usko lääkäreihin. M-L
PoistaJuu, en sano suuntaan enkä toiseen näin julkisesti ;)
PoistaMulla vaan tuppaa liikuntasuoritukset olemaan pakkopullaa. Että sen kun sais selätettyä, niin olis yhden askeleen lähempänä painonpudotusta. Toinen ja tavallaan tärkeämpi mun kohdalla on toi appaaminen eli syöminen, sitä kun pystyis vielä kontrolloimaan niin hyvä olis.
Edellinen leikkaus ainakin meni hyvin ja toivuinkin mielestäni hurjan nopeasti tämän ikäiseksi ihmiseksi. Kovasti kyllä pelotti ja jännitti etukäteen. Ja nyt miltei vielä enemmän.