Paperikukkia ja kirjavinkki

Joskus näin jossain sellaisen paperikukista tehdyn lampunvarjostimen. Se oli upeannäköinen ja suuri, jäin haaveilemaan sellaisesta. Jossain blogissa näin joskus sitten niistä samanlaisista paperikukista tehtyjä palloja, jotka siis eivät olleet likikään yhtäsuuria kuin se lampunvarjostin. Mutta ah, niin ihania. En kuitenkaan silloin ollut vielä innostunut origammeista, enkä kai sitä ole erityisemmin vieläkään. Mutta *Nantin* blogista bongasin sitten tuon kukkapallon *ohjeen*. Sen avulla väkersin samantien muutaman kukkapallon itsekin, ihan vaan värjätystä yksivärisestä tulostuspaperista. Ripustin ne ikkunan eteen roikkumaan. Vihreän pallon kukkien keskustoihin liimasin helmiä, vaalenapunaisen pallon kukkakeskustoissa on askartelukaupoista saatavia "heteitä", keltaiseen en liimannut mitään. Vielä on tekeillä vaaleansininen, mutta se on pahasti kesken, kun en enää jaksanutkaan enempää näitä tehdä ;)

Paperikukkapallot

Jokin aika sitten blogiystävämme *Nettimartta* julkaisi *kirjan*. Minä pöhköpää tietenkin luin kirjan päähenkilön nimen väärin, kun tyhmyyksissäni tavailin nimeä kirjan kannesta, vaikka se oli selkeästi mainittu useammankin kerran itse tekstissä ;) Siis Jerry Cottonin sijaanhan siinä seikkailee Jenny Cotton, eikä heillä (kai) ole mitään sukulaisuussuhdetta keskenään. No pitihän munkin tietysti tilata kirja, kun sitä niin kovin kehuttiin. Alunperinhän suunnittelin tilaavani ja lukevani sen vasta joulun aikaan, mutta päätinkin toimia heti. Kirja saapui viikko sitten perjantaina postissa ja minä salakuljetin sen paitani alla laatikolta sisälle (en ole kertonut ostoksestani miehelle). Sain ujutettua sen piiloon ja suunnittelin lukevani sen aina novelli kerrallaan iltaisin, siis lukemista seitsemälle illalle.

No, perjantaina sitten, muiden painuttua pehkuihin, kaivoin kirjan esiin. Meinasin samantien lukea kaikki yhteen pötköön, niin mielenkiintoinen se oli. Vaan kuinkas kävikään. Mulla on yleensä tapana ratkoa iltaisin sudokuja tai ristikoita sängyssä ennen nukahtamista. Ja nyt lukemisessa pääsin vasta puoleenväliin, kun huomasin silmien jo alkavan lurpsua. En mahtanut mitään, uni voitti. Mutta seuraavana iltana luin loput. Jestas miten hengähdyttävä se oli. Kaikki novellit olivat mainioita tarinoita, mutta se Vilukissin kohta oli aika hyytävä, hiukset milteistä nousi pystyyn.

*Vilukissin* arvion kirjasta olinkin jo aiemmin lukenut, mutta huomasin vasta äsken, että *M-L:kin*oli kirjan arvostellut. Jo kirjaa lukiessani huomasin saman pikku virheen, kuin hänkin, mutta jääköön nyt minulta mainitsematta. Se ei ole olennaista. Olennaista on että kirja loppui aivan liian nopeasti.

Illalla kun otin kirjaa ensi kertaa käteeni, nousi hymy huulilleni; keskuudessamme on kirjailija. Hymy jatkui kirjaa lukiessa, tekstiä oli niin helppoa ja vaivatonta lukea. Ei pelkästään suuren fonttinsa takia, josta toki oli minulle apua, vaan se vaan oli niin mukavaa luettavaa. Siinä tosiaan oli ruumiita, romantiikkaa ja riemukasta menoa, kuten kirjan esittelyteksti lupasi. Jopa mäyräkoiramaista menoa, ja etten sanoisi kissamaistakin! Suosittelen.

Wow, mikä sivumulkaisu Kepposella ;)