Aamurusko

Ja tässä onkin samaisella mallilla kuin edellisessäkin postatuksessa tehdyt. Tällä kertaa syntyi Aamurusko. Tällä kertaa teinkin niin suuren, että mahtuu vaikka lukko kiinni pään yli laitettuna.

Ruska ja Rose

Ruska-kaulakoru on tehty Seinäjoen käsityömessuilta ostamani pienen kirjasen ohjeella. (Kuva täällä)

Rose-kaulakoru on samaisella ohjeella, mutta pienemmillä helmillä.

Korukurssin satoa, osa 5

Tämä onkin sitten mukaeltu edellisen, vihreän sydänkorun pohjalta. Vähän jouluisempi malli.
Eli sydämmet punaisia ja muu osa valkoista. Jokaisen sydämmen kärkeen laitoin isomman puolukanpunaisen helmen. Tuossa toisessa kuvassa on kait värit eniten kohdallaan. Korviksissa salama hiukan väärensi helmen väriä.

Tänään onkin sitten viimeinen korukurssi tätä sarjaa. Syksyllä kun aloitimme kurssin, opettaja sanoi kysyessäni asiaa, ettei tämä jatkuisi keväällä. Nyt viimeksi hän sitten kuitenkin sanoi, että jatkuukin. En tiedä yritänkö edes päästä kevätkursseille. Mä inhoan talviautoilua, varsinkin pimeällä, joten saattaa olla etten viitsi lähteä. (Toivon todellakin pluskeliä täksi illaksi.) Mutta saas nähdä missä mielentilassa olen joulun välipäivinä kun kurssi tulee hakuun, ja ehtisinkö edes kirjautua tarpeeksi nopeasti tällä kertaa. Minulla on kuitenkin vielä varattuna korukurssi massasta tehtäville koruille. Kurssi on eri paikassa ja se on vain kahtena pe-la -yhdistelmänä.

Sydämmellisesti, Sinun 2

Vähän lähempää

Koru kaulalla

Korvikset.

Korukurssin satoa, osa 4

Opettajalla oli tästä korusta vain mallikoru, ei ohjetta ollenkaan. Sormeni kuitenkin syhysivät mallin perään, niinpä otin korun erään kurssikerran ajaksi viereeni, ja piirtelin siitä ohjeet itselleni. Opettaja kaiken kukkuraksi skannasi korun mulle. Ei se sitten loppujen lopuksi ollutkaan niin vaikea. Tuon vihreän sijaan alkuperäisessä korussa oli vaaleanpunaisia helmiä. Mulla ei omiani ollut mukana, vaikka v-punaisia siemenhelmiä omaankin. Ne tosin on Virosta, eikä ollenkaan niin tasalaatuisia kuin nuo tässä käyttämäni 10-koon helmet. Ketjua laitoin niskaan säätövaraksi. Nuo valkoisethan muodostavat ikäänkuin sydämmen, niinpä korun nimeksi tuli "Sydämmellisesti, Sinun".

Sydämmellisesti, Sinun 1.

Niskan takana on ketjua säätövaraksi, tässä lyhyenä...

...Ja tässä pidempänä versiona.

Vähän tarkemmin
-helmiäishohtoiset

Korukurssin satoa, osa 3

Eräänä kurssikertana minulla oli oma malli mukana. Siinä oli siemenhelmistä tehdyt korvikset, parittomalla peyotepistoilla. En ollut näitä töitä tehnyt aiemmin ja ajattelin, että saisin ohjaajalta opastusta. Olen tähän asti pärjännyt ilman isompia opastuksia, mutta nyt olisin tarvinnut opettajaa. Koko ajan kuitenkin kaikki muut vinkuivat opettajan opastusta, eikä hän ehtinyt minua juurikaan opettaa. Harjoittelin sitten parillisen peyotepiston tekemistä, joka oli yksinkertaisempi. Se työ on nyt kuitenkin keskeneräisenä hyllyllä, kun ei kiinnostanut jatkaa. Harmitti.

Sensijaan sain kuitenkin samalla kerralla ohjeen tähän kauniiseen rannekorun malliin. Hän sanoi opastavansa minua siinä sitten ensi kerralla. No, tämä oli kuitenkin niin helppo, että olin jo yhden tehnyt kun seuraavalla kerralla menin kurssille. Toisen tein sitten seuraavana kurssikertana. Innostuin niistä niin, että tein pari lisää. Tuo viimeinen on vielä lukkoa vailla toisesta päästä, kun jahkailen, että pitäisköhän sitä hiukan purkaa, jos vaikka pistäisin sen myyntiin. Nuo on omalla ranteeni mitalla tehty ja mullahan on aika paksu ranne. Että ohuemmasta kätösestä ne kyllä putoaa. Näitä vois kyllä tehdä enempikin.

Tuon ekan otinkin jo omaan käyttööni. Toisesta, tuo missä punainen on keskellä, tuli kaunein ja alimmainen on vielä lukkoa vaille kesken. Kaikki nuo kimaltelee kivasti valossa.

PS. kuvia klikkaamalla saat ne suuremmiksi

Paperikukkia ja kirjavinkki

Joskus näin jossain sellaisen paperikukista tehdyn lampunvarjostimen. Se oli upeannäköinen ja suuri, jäin haaveilemaan sellaisesta. Jossain blogissa näin joskus sitten niistä samanlaisista paperikukista tehtyjä palloja, jotka siis eivät olleet likikään yhtäsuuria kuin se lampunvarjostin. Mutta ah, niin ihania. En kuitenkaan silloin ollut vielä innostunut origammeista, enkä kai sitä ole erityisemmin vieläkään. Mutta *Nantin* blogista bongasin sitten tuon kukkapallon *ohjeen*. Sen avulla väkersin samantien muutaman kukkapallon itsekin, ihan vaan värjätystä yksivärisestä tulostuspaperista. Ripustin ne ikkunan eteen roikkumaan. Vihreän pallon kukkien keskustoihin liimasin helmiä, vaalenapunaisen pallon kukkakeskustoissa on askartelukaupoista saatavia "heteitä", keltaiseen en liimannut mitään. Vielä on tekeillä vaaleansininen, mutta se on pahasti kesken, kun en enää jaksanutkaan enempää näitä tehdä ;)

Paperikukkapallot

Jokin aika sitten blogiystävämme *Nettimartta* julkaisi *kirjan*. Minä pöhköpää tietenkin luin kirjan päähenkilön nimen väärin, kun tyhmyyksissäni tavailin nimeä kirjan kannesta, vaikka se oli selkeästi mainittu useammankin kerran itse tekstissä ;) Siis Jerry Cottonin sijaanhan siinä seikkailee Jenny Cotton, eikä heillä (kai) ole mitään sukulaisuussuhdetta keskenään. No pitihän munkin tietysti tilata kirja, kun sitä niin kovin kehuttiin. Alunperinhän suunnittelin tilaavani ja lukevani sen vasta joulun aikaan, mutta päätinkin toimia heti. Kirja saapui viikko sitten perjantaina postissa ja minä salakuljetin sen paitani alla laatikolta sisälle (en ole kertonut ostoksestani miehelle). Sain ujutettua sen piiloon ja suunnittelin lukevani sen aina novelli kerrallaan iltaisin, siis lukemista seitsemälle illalle.

No, perjantaina sitten, muiden painuttua pehkuihin, kaivoin kirjan esiin. Meinasin samantien lukea kaikki yhteen pötköön, niin mielenkiintoinen se oli. Vaan kuinkas kävikään. Mulla on yleensä tapana ratkoa iltaisin sudokuja tai ristikoita sängyssä ennen nukahtamista. Ja nyt lukemisessa pääsin vasta puoleenväliin, kun huomasin silmien jo alkavan lurpsua. En mahtanut mitään, uni voitti. Mutta seuraavana iltana luin loput. Jestas miten hengähdyttävä se oli. Kaikki novellit olivat mainioita tarinoita, mutta se Vilukissin kohta oli aika hyytävä, hiukset milteistä nousi pystyyn.

*Vilukissin* arvion kirjasta olinkin jo aiemmin lukenut, mutta huomasin vasta äsken, että *M-L:kin*oli kirjan arvostellut. Jo kirjaa lukiessani huomasin saman pikku virheen, kuin hänkin, mutta jääköön nyt minulta mainitsematta. Se ei ole olennaista. Olennaista on että kirja loppui aivan liian nopeasti.

Illalla kun otin kirjaa ensi kertaa käteeni, nousi hymy huulilleni; keskuudessamme on kirjailija. Hymy jatkui kirjaa lukiessa, tekstiä oli niin helppoa ja vaivatonta lukea. Ei pelkästään suuren fonttinsa takia, josta toki oli minulle apua, vaan se vaan oli niin mukavaa luettavaa. Siinä tosiaan oli ruumiita, romantiikkaa ja riemukasta menoa, kuten kirjan esittelyteksti lupasi. Jopa mäyräkoiramaista menoa, ja etten sanoisi kissamaistakin! Suosittelen.

Wow, mikä sivumulkaisu Kepposella ;)